Nyt on siis 09.10.2010 ja olemme valmiina lähtemään, vanha rouva Vahinella, kohti seuraavaa kohdetta nauttien samalla purjehduksen kautta ainoastaan saatavasta hyvänolon tunteesta.
Tuleva seuraavan legimme päätepiste on Portugalissa, Lissabonin lähellä olevassa, Cascaisissa.
Päivän haasteellisuutta lisäsi minun, siis perämiehen, museokäynnillä saamani nilkkavamma. Ko. vamma oli pieni haaste bunkraukselle koska kuljin kyynärsauvoilla, mutta tehtäväni mukaan olin vastuussa kaikesta mitä seuraavalle legille ostettaisiin ja samalla myös sen riittävyydestä. Meitä oli matkassa 2 päällystön jäsentä sekä meidän lisäksi 6 asiakasta/oppilaspurjehtijaa, eli vastuullani ruokahankinnoista olin 8 henkilölle.
Kaikki meni todella hienosti. Kävelimme paikalliseen markettiin n. 1,5km ja tehokkaan team toiminnan ansiosta tuli hankittua, joidenkin mielestä jopa liiankin tarkkojen ohjeiden, kaikki tarvitta ruoka/juoma seuraavalle siirtymälle. Takaisin osa meistä tuli, minä mukaan lukien, taksilla usean kassin kanssa. Niissä olisi pääosa kaikesta mitä tultaisiin tarvitsemaan koko matkan ajalla.
Omalta osaltani mietin todella tarkkaan miten tulisimme oman rakkaani kanssa toimeen tulevalla legillä. Olimme puhuneet moneen kertaan, ja todella ajoissa, matkalla mahdollisesti esiintulevista hankaluuksista.
Tämä legi olisi todellinen koetus parisuhteellemme. Miksikö? Tässä selvitys: Molemmat haluaa matkustaa maailmaan tutustuen purjehtien. Molemmat on sitä tehnyt useammankin kerran ennen tätä legiä. Tämä kerta olisi kuitenkin ensinmäinen jolloin olisimme yhdessä samassa veneessä, mutta samalla siten että rakkaani olisi asiakas/oppilaspurjehtija ja minä päällystön jäsen. Tämä vaatisi meiltä molemmilta määrätynlaista asennetta jottei syntyisi mitään ongelmia muiden kanssa.
Tavarat paikoilleen, veneen monimuotoisten lokeroiden kätköihin, ja valmistautumaan irrotukseen laiturista, siis matkamme aloitukseen kohti Portugalia!
Pienenä tarkennuksena: ottivathan kaikki postavenit?
Tuleva seuraavan legimme päätepiste on Portugalissa, Lissabonin lähellä olevassa, Cascaisissa.
Päivän haasteellisuutta lisäsi minun, siis perämiehen, museokäynnillä saamani nilkkavamma. Ko. vamma oli pieni haaste bunkraukselle koska kuljin kyynärsauvoilla, mutta tehtäväni mukaan olin vastuussa kaikesta mitä seuraavalle legille ostettaisiin ja samalla myös sen riittävyydestä. Meitä oli matkassa 2 päällystön jäsentä sekä meidän lisäksi 6 asiakasta/oppilaspurjehtijaa, eli vastuullani ruokahankinnoista olin 8 henkilölle.
Kaikki meni todella hienosti. Kävelimme paikalliseen markettiin n. 1,5km ja tehokkaan team toiminnan ansiosta tuli hankittua, joidenkin mielestä jopa liiankin tarkkojen ohjeiden, kaikki tarvitta ruoka/juoma seuraavalle siirtymälle. Takaisin osa meistä tuli, minä mukaan lukien, taksilla usean kassin kanssa. Niissä olisi pääosa kaikesta mitä tultaisiin tarvitsemaan koko matkan ajalla.
Omalta osaltani mietin todella tarkkaan miten tulisimme oman rakkaani kanssa toimeen tulevalla legillä. Olimme puhuneet moneen kertaan, ja todella ajoissa, matkalla mahdollisesti esiintulevista hankaluuksista.
Tämä legi olisi todellinen koetus parisuhteellemme. Miksikö? Tässä selvitys: Molemmat haluaa matkustaa maailmaan tutustuen purjehtien. Molemmat on sitä tehnyt useammankin kerran ennen tätä legiä. Tämä kerta olisi kuitenkin ensinmäinen jolloin olisimme yhdessä samassa veneessä, mutta samalla siten että rakkaani olisi asiakas/oppilaspurjehtija ja minä päällystön jäsen. Tämä vaatisi meiltä molemmilta määrätynlaista asennetta jottei syntyisi mitään ongelmia muiden kanssa.
Tavarat paikoilleen, veneen monimuotoisten lokeroiden kätköihin, ja valmistautumaan irrotukseen laiturista, siis matkamme aloitukseen kohti Portugalia!
Pienenä tarkennuksena: ottivathan kaikki postavenit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti