Aamu oli kaikkein paras, vaikkakin yö meni pätkä unissa, mitä Cherbourg oli tähän mennessä tarjonnut! Hotellin aamiainen jäi väliin, meiltä kummaltakin, mutta varasuunnitelmana oli käydä se syömässä jossain kahvilassa. Näin myöskin tehtiin. Paikallinen kahvila, pari patonkia, juusto+kinkku, sekä todella mainiota kahvia! Tällä jaksaisi pitkälle!
Seuraavana ohjelmassa oli retkieväiden hankkiminen päivän vaellusta varten, joka tulisi suuntautumaan kauniille Montagne du Roulelle, kukkulalle kaupungin ylle. Paikallinen pikku kauppa tarjosi kaiken tarpeellisen: pari pientä pulloa viiniä (rose ja valkkari), pullon juomavettä sekä pari päärynäomenaa.
Matkalla poikkesimme pikaisella vierailulla Helenalla joka oli parkissa sulkujen yläpuolella aivan Casinon ovien edessä. Helenaa lähestyttäessä kippari Ramin ääni, heti meidät huomattuaan, kaikui "Irti!", tarkoittaen varmaankin meitä ja sitä kun kuljimme käsi kädessä, onnellisen näköisinä, toisistamme........... Vaihdoimme Ramin kanssa muutaman sanan purjehdus suunnitelmista, tulevista säistä ja toivotimme mukavaa purjehdusta Biskajan ylitykseen. Perässä tultaisiin!
Jatkoimme matkaamme kohti kukkulaa ja perille päästyämme saattoi todeta: Ei kaikkein parhain näkymä maisemien puitteissa, tai ei ainakaan Pispalan harjua voittaisi, mutta oli mukava nähdä yli koko Cherbourgin sekä bongata Helena ja myös Vahine. Tilanne vaati selkeästi viinipullojen avauksen sekä päärynäomenan maistelemisen. Oli todella hienoa saada istua rouhealla kivipinnalla koko kaupungin yllä aivan loistavassa seurassa.
Paluumatkalla hotelliin oli tarkoitus lounastaa. Valitsimme lounaspaikaksi paikallisen teatteriravintolan. Ruokalista jota tutkimme ulkopuolella oli tarkoitukseen hyvinkin sopiva-ei muuta kuin sisään! Tarjoilijan tullessa kysymään että mitäs mahdollisesti saisi olla, niin me tilaamaan salaatteja ja viiniä (jälleen) juomaksi. No eipä käynyt. Keittiö oli kiinni ja tilattavaa löytyi ainoastaan jälkiruokalistalta! Kuuluisia sanoja muistellessa: "Jollei ole leipää niin syökää leivoksia" mukaillen tyydyimme Creme de Bouleeseen ja omenapiirakkaan, pariin loistavaan kahviin ja tietty yhteen kylmään olueeseen. Matkalla hotelliin em. ruokahetken jälkeen bongasimme valmiiksi jo huomista varten muutamia paikkoja joihin voisimme poiketa em. hengen mukaisesti.........
Loppu ilta menikin sitten ensin Piian saattamisessa veneelle viettämään edellisen legin loppuillallista, itselleni hain pullon valkoviiniä (ei varmaan enää mikä yllätys), nettiseikkailua ja tietenkin Piian odottamista takaisin.
Huomenna viimeinen kokonainen yhteinen päivämme ennen joulua, siitä toivottavasti saadaan vähintään yhtä hieno kuin näistä kahdesta edellisestäkin!
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
2.päivä Cherbourgissa
Aamu alkoi normi rutiinilla. Ilmassa oli pientä juhlan tuntua kun ei vielä ollut varmuutta saapuisiko odotettu tänäänkään tänne. Jotain pitäis tehdä jotta aika kuluisi..........
Päätin sitten lähteä kävelylenkille ja samalla puhdistaa ajatuksiani sekä valmistautumaan joko Hänen saapumiseensa, taikka huonoimmassa tapauksessa valmistautumaan suureen pettymykseen
Kävelylenkki suuntautui Cherbourgin pohjois osaan, rannan tuntumassa kohti pitkää aallonmurtajaa. Matka kiersi paikallisen armeijan alueen läpi jossa vähän väliä varoiteltiin ettei varmaankaan saisi olla ulkopuolisia ja painotettiin koirankuvia sisältävillä tauluilla. Jatkoin kuitenkin matkaani kunnes tuli sellainen aita/vartio vastaan jotta tyhmempikin ymmärsi olevansa jossain jossa ei tulisi olla. Pieni siirtyminen julkiselle kävelyreitille ja matka jatkui.
Päästyäni noin reilun puolentunnin matkan päädyin mukavalle ranta-alueelle josta oli esteettömät näkymät aallonmurtajien yli avomerelle. Ajatuksissani katselin pohjois-itä suuntaan ja ajattellin hänen saapuvan kauniilla purjealuksella näkyviini. Aikani odottelin ja haaveilin/toivoin mutta ei näkynyt ja tunsin pientä pettymystä sisälläni. Vähäsen jopa masentuneena vilkaisin vielä kerran merelle ja käänsin selkäni sekä päätin lähteä takaisin hotellin suuntaan. Ajatukset velloivat sisälläni kuin vuoristoradan juna, epätoivosta onnellisuuteen kuitenkaan niiden saavuttamatta lopullista tilaa-odottaminen on yhtä tuskaa!
Päästyäni takaisin keskustaan päätin kerrankin lounastaa jossain kivassa ravintolassa. Löysin todella mukavan pienen kala painoitteisen ravintolan, jossa muutama asiakas näkyi syövän salaattia ja sehän nyt sopi minullekkin. Tilasin ison salaatin, lasillisen talon valkoviiniä ja jälkkäriksi ison kahvin. Salaatti maksoi 12 ekeä, lasi valkkaria 2 ekee ja kahvi 1 eken->mielestäni edullista! Tänne toisin Piiankin, jos nyt vain tulisi, muuten vain syömään. Samassa puhelimeni soi. Piia soittaa, että ovat parin tunnin sisällä siinä vaiheessa että voisin hänet hakea veneeltä!
Nyt tuli kiire! Ajatukset sekosi ja mistään ei tullut mitään. Onneksi huomasin kuitenkin maksaa laskuni ennen kuin lähdin ravintolasta. Sitten hotellille. Viiniä tarvitaan, ei kun shampanjaa kun ollaan Ranskassa. Pieni ongelma: eihän sitä lämpöisen voi juoda ja kaupasta saa vain hylly lämmintä. Alas respaan ja neuvottelemaan miten ratkaistaan asia. Minä selitän (englantini vs. ranskaenglanti) että kylmää shampanjaa-> vastauksia tuli kysymyksen muodossa mm. seuraavasti: kylmä huoneessasi? shampoo loppu? juotavaa vai jäitä vai molempia? jne...... kunnes selvisi mitä tarvitsisin: kylmää shampanjaa! Ystävällinen neuvo: hae naapurikaupasta pullo, tuo tänne hän jäähdyttää sen, tarvitsekko oikeat shampanjalasit lainaksi (kyllä, kiitos) ja asia oli helposti hoidettu. Kaiken kerkisin ja sitten Piia hakemaan pienten muurahaisten ja joidenkin muidenkin otusten vaeltaessa pitkin selkäpiitä ja vatsan pohjaa-kyllä jännitti!
Vene löytyi ja Piian sain mukaani pienen odottelun jälkeen. Kassit kantoon ja kohti hotelli tunteiden taas seilatessa ylös ja alas. Pientä tutkistelua puolin ja toisin sekä nauttimista siitä että saimme olla taas yhdessä-kaksin. Piia kaivoi kassistaan esiin, mitäs muuta kuin pullon shampanjaa joka oli valmiiksi kylmää (oli veneellä sen valmiiksi jäähdyttänyt!) aivan kuin olisi lukenut ajatuksiani. Se meni siinä kuulumisia vaihdellessa ja samalla kun Piia meni käymään suihkussa kävin hakemassa sen oman pulloni respalta ja kas kummaa sekin maistui kohtuulliseen vauhtiin. Tämän jälkeen Piian tarvitsi pienen lepohetken jonka aikana kävin varaamassa pöydän illallista varten em. ravintolasta.
Illalliselle menimme varaamaani ravintolaan. Ruokalistaa tutkiessa päädyimme yhteiseen isoon äyriäis tarjottimeen ja pullolliseen talon valkoviiniä. Äyriäistarjottimeltä löytyi normi, erikokoisten, katkarapujen lisäksi mm. ostereita, taskurapua ja joitan "kierukka"-simpukoita. Suurin piirtein kaikki meni ja oli hintansa arvoista.
Päivä oli hieno loppujen lopuksi ja oli todella mukavaa saada Piia lähelle!
Päätin sitten lähteä kävelylenkille ja samalla puhdistaa ajatuksiani sekä valmistautumaan joko Hänen saapumiseensa, taikka huonoimmassa tapauksessa valmistautumaan suureen pettymykseen
Kävelylenkki suuntautui Cherbourgin pohjois osaan, rannan tuntumassa kohti pitkää aallonmurtajaa. Matka kiersi paikallisen armeijan alueen läpi jossa vähän väliä varoiteltiin ettei varmaankaan saisi olla ulkopuolisia ja painotettiin koirankuvia sisältävillä tauluilla. Jatkoin kuitenkin matkaani kunnes tuli sellainen aita/vartio vastaan jotta tyhmempikin ymmärsi olevansa jossain jossa ei tulisi olla. Pieni siirtyminen julkiselle kävelyreitille ja matka jatkui.
Päästyäni noin reilun puolentunnin matkan päädyin mukavalle ranta-alueelle josta oli esteettömät näkymät aallonmurtajien yli avomerelle. Ajatuksissani katselin pohjois-itä suuntaan ja ajattellin hänen saapuvan kauniilla purjealuksella näkyviini. Aikani odottelin ja haaveilin/toivoin mutta ei näkynyt ja tunsin pientä pettymystä sisälläni. Vähäsen jopa masentuneena vilkaisin vielä kerran merelle ja käänsin selkäni sekä päätin lähteä takaisin hotellin suuntaan. Ajatukset velloivat sisälläni kuin vuoristoradan juna, epätoivosta onnellisuuteen kuitenkaan niiden saavuttamatta lopullista tilaa-odottaminen on yhtä tuskaa!
Päästyäni takaisin keskustaan päätin kerrankin lounastaa jossain kivassa ravintolassa. Löysin todella mukavan pienen kala painoitteisen ravintolan, jossa muutama asiakas näkyi syövän salaattia ja sehän nyt sopi minullekkin. Tilasin ison salaatin, lasillisen talon valkoviiniä ja jälkkäriksi ison kahvin. Salaatti maksoi 12 ekeä, lasi valkkaria 2 ekee ja kahvi 1 eken->mielestäni edullista! Tänne toisin Piiankin, jos nyt vain tulisi, muuten vain syömään. Samassa puhelimeni soi. Piia soittaa, että ovat parin tunnin sisällä siinä vaiheessa että voisin hänet hakea veneeltä!
Nyt tuli kiire! Ajatukset sekosi ja mistään ei tullut mitään. Onneksi huomasin kuitenkin maksaa laskuni ennen kuin lähdin ravintolasta. Sitten hotellille. Viiniä tarvitaan, ei kun shampanjaa kun ollaan Ranskassa. Pieni ongelma: eihän sitä lämpöisen voi juoda ja kaupasta saa vain hylly lämmintä. Alas respaan ja neuvottelemaan miten ratkaistaan asia. Minä selitän (englantini vs. ranskaenglanti) että kylmää shampanjaa-> vastauksia tuli kysymyksen muodossa mm. seuraavasti: kylmä huoneessasi? shampoo loppu? juotavaa vai jäitä vai molempia? jne...... kunnes selvisi mitä tarvitsisin: kylmää shampanjaa! Ystävällinen neuvo: hae naapurikaupasta pullo, tuo tänne hän jäähdyttää sen, tarvitsekko oikeat shampanjalasit lainaksi (kyllä, kiitos) ja asia oli helposti hoidettu. Kaiken kerkisin ja sitten Piia hakemaan pienten muurahaisten ja joidenkin muidenkin otusten vaeltaessa pitkin selkäpiitä ja vatsan pohjaa-kyllä jännitti!
Vene löytyi ja Piian sain mukaani pienen odottelun jälkeen. Kassit kantoon ja kohti hotelli tunteiden taas seilatessa ylös ja alas. Pientä tutkistelua puolin ja toisin sekä nauttimista siitä että saimme olla taas yhdessä-kaksin. Piia kaivoi kassistaan esiin, mitäs muuta kuin pullon shampanjaa joka oli valmiiksi kylmää (oli veneellä sen valmiiksi jäähdyttänyt!) aivan kuin olisi lukenut ajatuksiani. Se meni siinä kuulumisia vaihdellessa ja samalla kun Piia meni käymään suihkussa kävin hakemassa sen oman pulloni respalta ja kas kummaa sekin maistui kohtuulliseen vauhtiin. Tämän jälkeen Piian tarvitsi pienen lepohetken jonka aikana kävin varaamassa pöydän illallista varten em. ravintolasta.
Illalliselle menimme varaamaani ravintolaan. Ruokalistaa tutkiessa päädyimme yhteiseen isoon äyriäis tarjottimeen ja pullolliseen talon valkoviiniä. Äyriäistarjottimeltä löytyi normi, erikokoisten, katkarapujen lisäksi mm. ostereita, taskurapua ja joitan "kierukka"-simpukoita. Suurin piirtein kaikki meni ja oli hintansa arvoista.
Päivä oli hieno loppujen lopuksi ja oli todella mukavaa saada Piia lähelle!
tiistai 5. lokakuuta 2010
1.päivä Cherbourgissa
Päivä alkoi hotellin niukalla aamiaisella, joka tietenkään ei kuulunut huoneen hintaa.
Kohti kaupunkia sitten, mutta sitä ennen olisi selvitettävä missä saisin korjautettua aurinkolasini, joista jälleen kerran oli pudonnut linssi. Kehyksistä oli pettänyt/kadonnut ruuvi ja ajattelin että nyt sitten varmaankin olisi pakko ostaa uudet. Edellisellä kerralla korjautin ko. lasit Tampereella Instrussa, Koskipuistossa, mistä ne olin ostanutkin, kun ne Atlantin myräköissä saivat sen verran kyytiä että niistä olisi saanut solmutaulun. Korjaus ei silloin maksanut mitään, vaikkakin aikas paljon aikaa varmaankin oli vaatinut-hienoa palvelua!
Nyt sitten respasta neuvoja kysymään mistä optikko löytyisi. Palvelu oli jälleen huippu tasoa! Respa kaivoi kartan, selitti missä ollaan nyt ja piirsi kartalle 2 eri vaihtoehtoa läheisyydestä ja samalla mainitsi että em. lisäksi läheisyydessä on lukuisia muitakin vaihtoehtoja. Ainoa ongelma olisi maanantai aamu jolloin liikkeet yleisesti aukeaa myöhemmin. Ei muuta kuin matkaan! Eka liike kiinni ja muut siinä lähellä myös kiinni. Toinen liike oli avannut jo ovensa kaupankäyntiä varten kello 9:00 ja eikun sisään. Ranska vastaan englanti (vaillinainen-minä) tultiin tulokseen että hoituu odotellessa. Hetki meni ja lasit tuli takaisin, mutta matkalla jotain putosi lattialle->toinen nenänpäälle tuleva kannatin irtosi kehyksistä! Myyjä sitä etsi kokolattiamatolta ja löysi ja sitten alkoi uusi neuvonpito. Myyjän mielestä korjaus ei tulisi onnistumaan mitenkään. Minä mielessänni ajattelin ettää nyt lähti sitten muutama satanen, tai ainakin 2, uusiin laseihin sillä ilman en voi merelle lähteä. Pientä neuvonpitoa jatkettiin ja lopulta tultiin tulokseen että optikko yrittää, muuta mitään varmaa sitten ei saada aikaiseksi. Aikaa tarvittiin tunti. Sehän sopi ja minä läksin kaupungille. Tunnin päästä takaisin ja lasit oli valmiina. Tarkasteltiin ja todettii että todella siisti juotos, mutta samalla muistutettiin ettei ole sitten minkään takuun piirissä. Minä olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, sillä tämä olisi varmasti edullisempi ratkaisu kuin uusien hankkiminen. Sitten kassalle ja kysymään mitäs tämä tuli sitten maksamaan kaikkineen (kehyksien korjaus+nenä juttu)? Ei kuulemma maksa mitään. Tässä vaiheessa kiitin itseäni järkevästä sijoituksesta merkki laseihin (Reiskat), vaikkakin maksoivat ostaessa parisataa euroa, joihinka näköjään kuuluu ilmainen huoltopalvelu ympäri maailmaa!
Puolen päivän aikaan kävin vierailulla Helenalla joka juuri oli saapunut tänne. Vaihdeltiin kuulumisia ja juteltiin mukavia samalla kun odottelivat sisäaltaaseen pääsyä .
Törmäsin myös yhteen Helenan oppilaaseen matkan varrella ja hän myös kävi hotellissani vierailulla. Hänellä oli ongelma: Visa Elektronin siru rikki. Josko voisin nostaa hänelle muutaman satasen ja hän siirtäisi nettipankin kautta minun tilille saman summan, tietty ennen kuin antaisin hänelle ne sataset. Tultiin tulokseen että ok kunhan ensin näkisin ne rahat omalla tilläni niin sitten voisin ne nostaakkin hänelle. No tätä väänettiin ja lopulta tultiin seuraavaan tulokseen: Ei hän tarvi multa rahaa jollei sen verran luottoo löydy jotta hän saisi ne ennen kuin saan varmistettua omalta tililtäni että rahat on tullut. No ei hän niitä sitten saanut. Keskustelun lomassa tarjosin tietty oluen ja kaikessa yhteisymmärryksessä mielestäni keskustelu loppu. Lupaili palailla asiaan seuraavana päivänä mikäli muutoksia olisi. Saas nähdä.................
Loppu päivä meni sitten kierrellessä pitkin kaupunkia ja satamaa. Kaupassa poikkesin hakemassa 6 tölkkiä olutta (alle 2 ekee) ja pullon valkovinkkua (n.3 ekee). Ruuaksi kävin jälleen hakemassa kebabin, joka edelleen oli tosi hyvä! Tissuttelin muutaman oluen ja lähes koko pullon vinkkua samalla miettiessä että huomenna varmaankin Piia olisi jo kanssani-toivottavasti.
Ennen yhdeksää jo sitten nukkumaan ja odottamaan huomista! Nukkuessahan aika kuluu huomaamatta, sen opin jo pienenä kun jouluaattoa ja lahjoja odottelin kärsimättömästi. Sama juttu nytkin, mutta sillä erotuksella että nyt odotin elämäni syytä saapuvaksi luokseni...........
Kohti kaupunkia sitten, mutta sitä ennen olisi selvitettävä missä saisin korjautettua aurinkolasini, joista jälleen kerran oli pudonnut linssi. Kehyksistä oli pettänyt/kadonnut ruuvi ja ajattelin että nyt sitten varmaankin olisi pakko ostaa uudet. Edellisellä kerralla korjautin ko. lasit Tampereella Instrussa, Koskipuistossa, mistä ne olin ostanutkin, kun ne Atlantin myräköissä saivat sen verran kyytiä että niistä olisi saanut solmutaulun. Korjaus ei silloin maksanut mitään, vaikkakin aikas paljon aikaa varmaankin oli vaatinut-hienoa palvelua!
Nyt sitten respasta neuvoja kysymään mistä optikko löytyisi. Palvelu oli jälleen huippu tasoa! Respa kaivoi kartan, selitti missä ollaan nyt ja piirsi kartalle 2 eri vaihtoehtoa läheisyydestä ja samalla mainitsi että em. lisäksi läheisyydessä on lukuisia muitakin vaihtoehtoja. Ainoa ongelma olisi maanantai aamu jolloin liikkeet yleisesti aukeaa myöhemmin. Ei muuta kuin matkaan! Eka liike kiinni ja muut siinä lähellä myös kiinni. Toinen liike oli avannut jo ovensa kaupankäyntiä varten kello 9:00 ja eikun sisään. Ranska vastaan englanti (vaillinainen-minä) tultiin tulokseen että hoituu odotellessa. Hetki meni ja lasit tuli takaisin, mutta matkalla jotain putosi lattialle->toinen nenänpäälle tuleva kannatin irtosi kehyksistä! Myyjä sitä etsi kokolattiamatolta ja löysi ja sitten alkoi uusi neuvonpito. Myyjän mielestä korjaus ei tulisi onnistumaan mitenkään. Minä mielessänni ajattelin ettää nyt lähti sitten muutama satanen, tai ainakin 2, uusiin laseihin sillä ilman en voi merelle lähteä. Pientä neuvonpitoa jatkettiin ja lopulta tultiin tulokseen että optikko yrittää, muuta mitään varmaa sitten ei saada aikaiseksi. Aikaa tarvittiin tunti. Sehän sopi ja minä läksin kaupungille. Tunnin päästä takaisin ja lasit oli valmiina. Tarkasteltiin ja todettii että todella siisti juotos, mutta samalla muistutettiin ettei ole sitten minkään takuun piirissä. Minä olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, sillä tämä olisi varmasti edullisempi ratkaisu kuin uusien hankkiminen. Sitten kassalle ja kysymään mitäs tämä tuli sitten maksamaan kaikkineen (kehyksien korjaus+nenä juttu)? Ei kuulemma maksa mitään. Tässä vaiheessa kiitin itseäni järkevästä sijoituksesta merkki laseihin (Reiskat), vaikkakin maksoivat ostaessa parisataa euroa, joihinka näköjään kuuluu ilmainen huoltopalvelu ympäri maailmaa!
Puolen päivän aikaan kävin vierailulla Helenalla joka juuri oli saapunut tänne. Vaihdeltiin kuulumisia ja juteltiin mukavia samalla kun odottelivat sisäaltaaseen pääsyä .
Törmäsin myös yhteen Helenan oppilaaseen matkan varrella ja hän myös kävi hotellissani vierailulla. Hänellä oli ongelma: Visa Elektronin siru rikki. Josko voisin nostaa hänelle muutaman satasen ja hän siirtäisi nettipankin kautta minun tilille saman summan, tietty ennen kuin antaisin hänelle ne sataset. Tultiin tulokseen että ok kunhan ensin näkisin ne rahat omalla tilläni niin sitten voisin ne nostaakkin hänelle. No tätä väänettiin ja lopulta tultiin seuraavaan tulokseen: Ei hän tarvi multa rahaa jollei sen verran luottoo löydy jotta hän saisi ne ennen kuin saan varmistettua omalta tililtäni että rahat on tullut. No ei hän niitä sitten saanut. Keskustelun lomassa tarjosin tietty oluen ja kaikessa yhteisymmärryksessä mielestäni keskustelu loppu. Lupaili palailla asiaan seuraavana päivänä mikäli muutoksia olisi. Saas nähdä.................
Loppu päivä meni sitten kierrellessä pitkin kaupunkia ja satamaa. Kaupassa poikkesin hakemassa 6 tölkkiä olutta (alle 2 ekee) ja pullon valkovinkkua (n.3 ekee). Ruuaksi kävin jälleen hakemassa kebabin, joka edelleen oli tosi hyvä! Tissuttelin muutaman oluen ja lähes koko pullon vinkkua samalla miettiessä että huomenna varmaankin Piia olisi jo kanssani-toivottavasti.
Ennen yhdeksää jo sitten nukkumaan ja odottamaan huomista! Nukkuessahan aika kuluu huomaamatta, sen opin jo pienenä kun jouluaattoa ja lahjoja odottelin kärsimättömästi. Sama juttu nytkin, mutta sillä erotuksella että nyt odotin elämäni syytä saapuvaksi luokseni...........
maanantai 4. lokakuuta 2010
Kohti Cherbourgia
Valmistautuminen alkoi Helsingissä, 2 yötä 4 tähden hotelissa rautatieaseman kupeessa, jonka aikana sain myös viettää tyttäreni kanssa aikaa elokuvien ja hyvän ruuan merkeissä! Tämä siis 1.-3.10.10 pe-su.
Sunnuntaina aamulla lähtö Vantaan kentälle josta lento Pariisin De Gaulen kentälle lähtisi 14:00 ja perillä paikallista aikaa heti 16:00 jälkeen-> ja näin kävi!
Jatkon olin suunnitellut junalla siten että ensin RER B junalla Pariisin ja sieltä junalla Cherbourgiin. Varasuunnitelmana oli ottaa kentältä taksi (etukäteen arvioitu maksavan 50 ekeä) juna asemalle Pariisiin, Saint Lazare, jotta varmasti löytyisi niiden lukuisten asemien seasta suoraan oikea.............
Kaikki kävi kuitenkin seuraavasti: Lento laskeutui ajallaan jonka jälkeen hakemaan pieni laukku hihnalta (olisi mahtunut käsimatkatavarana, mutta olin laiska kantelemaan sitä Vantaalla odottelun ajan), kohti uloskäyntiä ja saman tien joku tuli tarjoamaan "Tarvitsekko taksia?" johon oli helppo vastata että "Kyllä, tarttis päästä Saint Lazaren asemalle Pariisiin". Ystävällinen tarjoaja kuitenkin valisti minua ettei kannattaisi ottaa taksia koska se maksaa n. 60 ekeä ja junalla RER B pääset 10 ekellä. Kaiken lisäksi hän neuvoi miten pääsen ko. junaan: Mene ensin kerros alaspäin ja sitten ovista ulos. Odota terminaali 2 menevää yhteysjunaa, josta sitten, sinne päästyäsi, löydät junayhteyden eteenpäin. Ei muuta kuin kiitos ja kumarrus yksityisyrittäjälle! Olisinko ollut tarpeeksi köyhän näköinen vai johtuiko kaikki pitkänoloisesta parrastani, veljeä on autettava, vai mistä johtui tämä hieno palvelu.............
Terminaali 2:teen päästyäni vilkuilin vähän ympärilleni ja huomasin loistavat opasteet junille, mikä minnekkin. Valitsin kuitenkin Infopisteen ensimmäiseksi, jossa selvitin haluavani Cherbourgiin. Sieltä ohjattiin lipunmyyntiin jossa pienen jonottelun jälkeen pääsin vuorooni. Reitti selvis ja myyjä tarjosi kahta vaihtoehtoa: 1.luokka tai 2.luokka. 1.luokka maksoi päälle 70 ekeä ja 2.luokka päälle 40 ekeä. Kysymysten jälkeen päädyimme 1.luokkaa kun on paremmin tilaa ja muutenkin mukavaa. Junassa olisi ravintolavaunu ja matkakin kestäisi vain vähän reilu 4 tuntia. Ei muuta kuin maksoin ja odottelemaan tauluun tulevaa junaa ja sitä kautta laiturinumeroa. Tässä välissä kerkesi hyvin ottaa ison oluen..........
Niinpä se ilmoitus pamahti taululle: laituri 3. Sinne suunnistamaan, mutta takaraivossa oli vielä ystävällisen kanssamatkustajan neuvo lennonajoilta: Muista leimata junalippu itse sellaisessa postin värisessä laatikossa kun menet laiturille. Näin tein ja raiteitten viereen odottelemaan. Juna tuli ja sisään: Tilaa oli 1.luokassa. Samassa vaunussa itseni lisäksi 2 muuta. Eipä kyllä niissä muissakaan vaunuissa juurikaan enempää/vaunu ihmisiä ollut. Juna nytkähti liikkeelle ja matka alkoi selkä menosuuntaan-ei kaikkein paras vaihtoehto.
Kun matkaa oli taitettu n.1h tuli pysähdys. Vähän ajan päästä ranskankielinen kuulutus josta ajatuksillani selvittelin sen tarkoittava jotain tämän suuntaista: Kestää vähän aikaa, tehdään jotain mutta jatketaan kohta. Mahtava tilaisuus suunnistaa kohti ravintolavaunua, kun lennolla syöty sämpylä, näin 5-6 tunnin jälkeen, alkoi huveta vatsasta. Merkki katossa näytti suunnan ja ei kun matkaan mielessä kylmä olut/valkkari ja jotain maukasta lämmintä syötävää. Muutaman lähes tyhjän vaunun läpi matkasin ravintolavaunuun joka tietty oli jostain syystä tyhjä asiakkaista. Pari junan henkilkuntaan kuuluuvaa istuskeli kaikessa rauhassa ja päätin kysäistä josko saisi jotain ostaa. Ei kuulemma saa, ei sitten koko matkan aikana, ei kun ei. Pettymys taisi ehkäsen pikkaista näkyä olemuksessani, millä tosin ei ollut mitään vaikutusta, tai oli sen verran että herrat käänsivät katseensa pois ja jatkoivat omia juttujaan. Ei muuta kuin takaisin omalle paikalle ja ajatella: Enää kolmisen tuntia kun olen perillä. Istuin paikalleni ja totesin että junahan kulkee nyt toiseen suuntaan, mennäänköhän oikeaan paikkaa vai olisiko pitänyt vaihtaa? En jaksanut sitä sen enempää murehtia ja ajattelin vain että perillä sen näkee...............
23.20 kellon näyttäessä olin perillä, oikeassa paikassa, ja nyt ei kun hotelliin. Taksiahan en ota, täähän on pieni paikka(?), vaan kohti kaupunkikarttaa ja sitä tihrustelemaan. Hotellin paikka selvisi, kartalla, ja kävelemään tihkusateessa. No ei mennyt kuin 10 minuuttia kun nousi vanha kysymys päähäni (ennenkin tapahtunut) : Mitä mieltä pitää omaa pää? ja Eikö nyt olisi sitä taksia voinut ottaa? ja kaikkea muuta tuttua...... Puolisen tuntia seikkailin kaduilla, kujilla ja siellä täällä, kastuin mutta löysin hotellin. Vastaanotossa oli todella mukava naishenkilö jolla oli huonekorttini valmiina ja jolta sai ensiapu oluen ja muistutuksen: Olen paikalla koko yön. Jos tarvitset jotain niin soita numeroon 9. Huoneeseen mars, joka oli pienoinen pettymys mutta siisti, tavarat hyllyyn olut nopeasti alas ja ruokaa etsimään. Kebab baareja löytyi ja tuote minkä ostin oli tosi hyvä! Pakettiin ja mukaan sekä kohti hotellia takaisin. Kun sinne pääsin oli em. naishenkilö laittanut respaan tarjottimen, servetit ja haarukka veitsisarjan valmiiksi minulle kun palaisin, jotta ruoka olisi mukavampi kuljettaa huoneeseen ja syödä! Loistavaa palvelua! Pari olutta siihen, huoneeseen, syönti ja sitten ansaittu lepo.
Näin päästiin Cherbourgiin Suomesta!
Sunnuntaina aamulla lähtö Vantaan kentälle josta lento Pariisin De Gaulen kentälle lähtisi 14:00 ja perillä paikallista aikaa heti 16:00 jälkeen-> ja näin kävi!
Jatkon olin suunnitellut junalla siten että ensin RER B junalla Pariisin ja sieltä junalla Cherbourgiin. Varasuunnitelmana oli ottaa kentältä taksi (etukäteen arvioitu maksavan 50 ekeä) juna asemalle Pariisiin, Saint Lazare, jotta varmasti löytyisi niiden lukuisten asemien seasta suoraan oikea.............
Kaikki kävi kuitenkin seuraavasti: Lento laskeutui ajallaan jonka jälkeen hakemaan pieni laukku hihnalta (olisi mahtunut käsimatkatavarana, mutta olin laiska kantelemaan sitä Vantaalla odottelun ajan), kohti uloskäyntiä ja saman tien joku tuli tarjoamaan "Tarvitsekko taksia?" johon oli helppo vastata että "Kyllä, tarttis päästä Saint Lazaren asemalle Pariisiin". Ystävällinen tarjoaja kuitenkin valisti minua ettei kannattaisi ottaa taksia koska se maksaa n. 60 ekeä ja junalla RER B pääset 10 ekellä. Kaiken lisäksi hän neuvoi miten pääsen ko. junaan: Mene ensin kerros alaspäin ja sitten ovista ulos. Odota terminaali 2 menevää yhteysjunaa, josta sitten, sinne päästyäsi, löydät junayhteyden eteenpäin. Ei muuta kuin kiitos ja kumarrus yksityisyrittäjälle! Olisinko ollut tarpeeksi köyhän näköinen vai johtuiko kaikki pitkänoloisesta parrastani, veljeä on autettava, vai mistä johtui tämä hieno palvelu.............
Terminaali 2:teen päästyäni vilkuilin vähän ympärilleni ja huomasin loistavat opasteet junille, mikä minnekkin. Valitsin kuitenkin Infopisteen ensimmäiseksi, jossa selvitin haluavani Cherbourgiin. Sieltä ohjattiin lipunmyyntiin jossa pienen jonottelun jälkeen pääsin vuorooni. Reitti selvis ja myyjä tarjosi kahta vaihtoehtoa: 1.luokka tai 2.luokka. 1.luokka maksoi päälle 70 ekeä ja 2.luokka päälle 40 ekeä. Kysymysten jälkeen päädyimme 1.luokkaa kun on paremmin tilaa ja muutenkin mukavaa. Junassa olisi ravintolavaunu ja matkakin kestäisi vain vähän reilu 4 tuntia. Ei muuta kuin maksoin ja odottelemaan tauluun tulevaa junaa ja sitä kautta laiturinumeroa. Tässä välissä kerkesi hyvin ottaa ison oluen..........
Niinpä se ilmoitus pamahti taululle: laituri 3. Sinne suunnistamaan, mutta takaraivossa oli vielä ystävällisen kanssamatkustajan neuvo lennonajoilta: Muista leimata junalippu itse sellaisessa postin värisessä laatikossa kun menet laiturille. Näin tein ja raiteitten viereen odottelemaan. Juna tuli ja sisään: Tilaa oli 1.luokassa. Samassa vaunussa itseni lisäksi 2 muuta. Eipä kyllä niissä muissakaan vaunuissa juurikaan enempää/vaunu ihmisiä ollut. Juna nytkähti liikkeelle ja matka alkoi selkä menosuuntaan-ei kaikkein paras vaihtoehto.
Kun matkaa oli taitettu n.1h tuli pysähdys. Vähän ajan päästä ranskankielinen kuulutus josta ajatuksillani selvittelin sen tarkoittava jotain tämän suuntaista: Kestää vähän aikaa, tehdään jotain mutta jatketaan kohta. Mahtava tilaisuus suunnistaa kohti ravintolavaunua, kun lennolla syöty sämpylä, näin 5-6 tunnin jälkeen, alkoi huveta vatsasta. Merkki katossa näytti suunnan ja ei kun matkaan mielessä kylmä olut/valkkari ja jotain maukasta lämmintä syötävää. Muutaman lähes tyhjän vaunun läpi matkasin ravintolavaunuun joka tietty oli jostain syystä tyhjä asiakkaista. Pari junan henkilkuntaan kuuluuvaa istuskeli kaikessa rauhassa ja päätin kysäistä josko saisi jotain ostaa. Ei kuulemma saa, ei sitten koko matkan aikana, ei kun ei. Pettymys taisi ehkäsen pikkaista näkyä olemuksessani, millä tosin ei ollut mitään vaikutusta, tai oli sen verran että herrat käänsivät katseensa pois ja jatkoivat omia juttujaan. Ei muuta kuin takaisin omalle paikalle ja ajatella: Enää kolmisen tuntia kun olen perillä. Istuin paikalleni ja totesin että junahan kulkee nyt toiseen suuntaan, mennäänköhän oikeaan paikkaa vai olisiko pitänyt vaihtaa? En jaksanut sitä sen enempää murehtia ja ajattelin vain että perillä sen näkee...............
23.20 kellon näyttäessä olin perillä, oikeassa paikassa, ja nyt ei kun hotelliin. Taksiahan en ota, täähän on pieni paikka(?), vaan kohti kaupunkikarttaa ja sitä tihrustelemaan. Hotellin paikka selvisi, kartalla, ja kävelemään tihkusateessa. No ei mennyt kuin 10 minuuttia kun nousi vanha kysymys päähäni (ennenkin tapahtunut) : Mitä mieltä pitää omaa pää? ja Eikö nyt olisi sitä taksia voinut ottaa? ja kaikkea muuta tuttua...... Puolisen tuntia seikkailin kaduilla, kujilla ja siellä täällä, kastuin mutta löysin hotellin. Vastaanotossa oli todella mukava naishenkilö jolla oli huonekorttini valmiina ja jolta sai ensiapu oluen ja muistutuksen: Olen paikalla koko yön. Jos tarvitset jotain niin soita numeroon 9. Huoneeseen mars, joka oli pienoinen pettymys mutta siisti, tavarat hyllyyn olut nopeasti alas ja ruokaa etsimään. Kebab baareja löytyi ja tuote minkä ostin oli tosi hyvä! Pakettiin ja mukaan sekä kohti hotellia takaisin. Kun sinne pääsin oli em. naishenkilö laittanut respaan tarjottimen, servetit ja haarukka veitsisarjan valmiiksi minulle kun palaisin, jotta ruoka olisi mukavampi kuljettaa huoneeseen ja syödä! Loistavaa palvelua! Pari olutta siihen, huoneeseen, syönti ja sitten ansaittu lepo.
Näin päästiin Cherbourgiin Suomesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)