Nyt ollaan tultu siihen satamaan josta alkaa varsinainen vuoden 2010 Atlantin ylitys kohti Karibian lämpöä. Tämä satama tulee myös olemaan jälleen kerran hyvästijättö satama omalle rakkaalleni, joka suuntaa kohti koti Suomea kun minä jatkan matkaani.
Ennen kuin pääsemme varsinaiselle ylitykselle on monta asiaa hoidettavana. Veneen ruokavarastoon tullaan hankkimaan kaikki ns. kuivatuotteet, säilykkeet ja pullovesi koko ylitystä ajatellen (28vrk). Tuoretuotteita ei voida ottaa mukaan kuin n. 3-5pv tarve ja niitä täytyy hankkia Kap Verdeltä lisää. Matkassa koko henkilölukumäärä on 2+7, joten jonkin verran paljon hankittavaa on! Tuleepa Santa Cruzin kaupat tutuiksi....
Ruokatavaroiden lisäksi on veneessä monta monituista huoltoon liittyvää asiaa jotka tulee saada myös kuntoon ennen lähtöä.
Olen siinä onnellisessa tilanteessa että rakkaani, Piia, on jäänyt avukseni hoitamaan kaikkea edellä mainittua. Kaksin urakasta selviytyminen on todellinen haaste, jonka tulimme kyllä huomaamaan, mutta saimme yhdessä kaikki kuitenkin hoidettua-Kiitos Piia! Minun tulee todella ikävä matkani aikana sinua, sillä jouluun on pitkä aika!
Matkakertomuksen jätän taas mukana olleiden bloggaajien laadukkaisiin teksteihin, jotka siis olen lainannut heiltä.
Pienen muistutuksen voisin kuitenkin heittää seuraaville reissaajille: Skype olisi ollut loistava vaihtoehto yhteydenpitoon koti Suomeen => oma puhelinlasku oli sitten n. 1600 euroa yhteensä lokakuun alusta joulukuun puoliväliin. Ei ollut halpaa ei! Kallenta oli Kap Verden puhelut, jotka maksoivat muistaakseni n. 6 euroa/min, jolloinka kallein yksittäinen puhelu taisi olla n. 200 euroa!
Reissu oli hieno ja loistavat mukana purjehtijat, kulinaristisillä ruuillaan vahvistaen, teki tästäkin reissusta omanlaisensa jota ei varmaankaan koskaan unohda!
Nyt matka bloggaukseen:
Unelmapurjehdus Atlantin yli
Tämä on matkakertomus seitsemän ystävän purjehdusseikkailusta Teneriffalta Kap Verden kautta Karibialle. Matka purjehdittiin 27.11 – 17.12.2010 välisenä aikana. Teemaksi purjehdukselle oli sovittu hyvä ruoka joka selittänee miehistöjen purjehdusasujen tyylin.
Maanantai 21.11.2010 Teneriffa Santa Cruz N 28 09 944 W 16 23 795
Parin päivän valmistelujen jälkeen matkaan kohti Kap Verdeä. Vene on siivottu hienoon kuntoon ja kaapit täynnä ruokaa. Aurinko paistaa ja lämpöä n 25 C. Helena töräyttää meille hyvän matkan toivotukset ja vilkutellaan toisillemme.
Alku mukavaa slööriä, vauhti 8-9 kn, keli mitä mainioin. Aloitellaan merirutiineja ja jakaudutaan vahteihin. Harri ja Teppo. Ismo ja Pasi, Hessu, Esko ja Janne. Kipparina Rami ja perämiehenä Keke.
Keulan furleksi vaatii remonttia ja siitä selvitään vielä helpolla. Päivälliseksi luvassa äyriäispastaa. Hyvä fiils, vihdoin ollaan kulussa,tämä on todella kivaa!
Blogivuorossa tänään Hessu ja Harri.
PS
Lomani Malagallä Keskeytyi kuin Jerry Cottonilla ikään. "Pomo soitti".Stefan tiedusteli mahdollisuuttani purjehtia Vahinella Yli Joulun ja Uuden vuoden. Hetken mietittyäni vastasin myöntävästi ja nyt olen jo kypsään aikuisikään ehtineen "Vahine rouvan", tuon uljaan Swan 65 ketsin kipparina matkalla Karibian lämpöön. Miehistönä seitsmän aitoa herrasmiestä joiden yhteinen nimittäjä on, paitsi rakkaus mereen ja purjehdukseen, niin myös takkaus ruokakulttuuriin. Tästä esimakuna saimme ebsimmäiseksi nauttia mainion äyriäisrisoton, höysteenä jättiläiskatkaravut. Mitäpä vielä saammekaan nauttia noiden herkuttelevien herrojen pannessa parastaan. Tätä kolmeviikkoista gourmet' matkaa odotan syystäkin vesi kielellä.
Nyt Olemme matkalla ensimmäiseen välietappiimme,diktaattori Antonio Salazarin Portugalista neilikkavallankumouksen jälkeen itsenäistyneelle Kap Verdelle.
Vaikka valtion nimi vapaasti käännettynä onkin jostain syystä "Vihreä niemi", muodostuu tämä, yksi maailman köyhimmistä itsenäisistä valtioista, ryhmästä rutikuivia saaria Senegalin edustalla.Näillä hyvin mustien asukkaiden asuttamilla saarilla sadepäivä on harvinaisuus ja maisemat ovat sen mukaisia. Saarille on meillä matkaa noin 850 nm. Perille uskon saapuvamme torstain-perjantain kuluessa.
Terkut pohjolan paukkuviin pakkasiin
Kippari Rami
Tällä kertaa S/Y VAHINELTA
Tiistai 22.11 klo 13.55, sijainti N 26.35.98 W 17.27.23
Vuorokauden merimailit n. 150 nm, matkaa jäljellä Kap Verdelle 718 nm.
Ensimmäinen yö Atlantilla sujui rattoisasti, enimmäkseen purjeilla mutta aamuyöstä ajettiin koneella
tuulen heikentyessä. Yön aikana bongattiin ensimmäiset delfiinit ja ihailtiin täyskuutamoa
Rutiinit alkavat löytyä yllättävän nopeasti ja aamun siivousvuorossa Esko, Janne ja Hessu
osoittautuivat varsinaisiksi kodin hengettäriksi ja paikat tuli putsattua tiptop kuntoon. Vinkiksi siis
kotipuoleen, piileviä kykyjäkö?
Ulkona nyt + 34 ja pilvetön taivas. Lounassalaatti juuri syöty ja nyt jännitetään syödäänkö illalla
tuoretta kalaa vai meneekö karitsalinjalle. Kaksi vapaa ulkona kuitenkin kalansaannin toivossa. Puolen
päivän gintonic kuuluu myös vakiorutiineihimme ja on varma tapa koota miehistö kokonaisuutena kannelle kipparikokoukseen.
Miehistömme on hyväntuulista joukkoa ja huumoria piisaa, kertonee korkealla olevasta lomatunnelmasta.
Matkaraportin teille kirjasi tänään Harri
AVIORIKOS
Minua voitaisiin syyttää "aviorikoksesta" hylättyäni (?????) vuosia hehkuttamani ja suunnattomasti rakastamastani Helena neidin, jonka kanssa yhteiselomme on jatkunut kohta kaksikymmentä vuotta,ja siirtynyt Vahine rouvan seuraan.
Nyt seilattuani vuorokauden tämän uuden ystävättäreni seurassa olen kokenut uuden rskkauden. Tätä matkantekoa voisin kuvata ensirakastuneen teinipojan tavoin sanalla IHANAA.
"Vanha suola kuitenkin janottaa". Helenaa en koskaan hylkää. Rakastan teitä kumpaakin. Olette merten suomalaisia kaunottaria.Olette merten Elovena tyttöjä, aitoja suomalaisia. Teitä on helppo rakastaa.
Laaja korkeapaine on vallannut pohjois Afrikan rannikon. Tuulet ovat ylen heikkoja mutta onneksi
suunta on NW ja matka joutuu kohtalaisella slööri nopeudella. Alamme olla Mauretanian rannikon
tuntumassa.
Eilen ennustin, että olisimme ekalla tiiaus paikalla torstain-perjantain tuntumassa.( miehistöni
koostuu kaiken muun ohella intohimoisista golfaajista) Sääennuste pakottaa kuitenkin rukkaamaan
ennustetta ja uskonkin olevamme perillä Mindelossa vasta pe-la kuluessa, mutta vanha sanontahan
kuuluu: "kun astut purjeveneeseen olet perillä". Merellä pitäisi kiireen unohtua.
Laulun sanoin: "On armas mulle aallon tie........."
Kippari Rami
Keskiviikko 24.11 Kello 14,20, N 24.19.14 W 19.20.57.
Ulkona lämpöä lähes 35 astetta.
Viimeinen vuorokausi purjehdittu koko ajan, tuulet vaihdelleet niin, että veneen nopeuskin vaihdellut
välillä 5,7 s - 10,6 solmua, joka onkin toistaiseksi ennätysnopeus. Kohtuullisista tuulista johtuen
vuorokausimatkamme oli noin 170 mailia.
Illalla perämies järjesti pelastautumis- ja turvakoulutusta alkaen paukkuliivien rakenteesta ja päätyen
pelastuslauttoihin. Heti perään jatkettiin muutaman tärkeän solmun opettelulla.
Seuraava kouluttaja olikin miehistöstä: Hessu kertoi tähtitaivaasta ja erityisesti merenkulkijoille tärkeistä tähdistä. Yövahdeissa jokainen sitten sai katsella tähtiä täysikuun valaistessa kantta.
Kalastuksella emme ole toistaiseksi ruokalistaamme parannelleet, kaksi viehettä siimoineen on kyllä mennyt..... Ja siima oli tarkoitettu 40 kiloon asti.
Miehistön päivärytmit alkavat asettua vahtivuorojen mukaisiksi - lähes aina on joku nukkumassa!
Matkaraporttikirjurinanne tänään
Ismo
Keskiviikko 24.11klo 1 3.10, N 22.23.54, W 20.53.72
Vuorokauden mailit n. 170
Viime vuorokausi on sujunut jo lähes totutulla tavalla. Tuulta riitti hienosti aina keskiviikkoaamuyöhön asti. Klo 6 aamulla jouduttiin siirtymään kuitenkin konemarssiin. Tiistaipäivän kohokohta oli edellämme menevän purjeveneen hidas mutta määrätietoinen ohitus, tapahtuma kesti ensimmäisestä havainnosta n. 10 tuntia. Kalastuksen makuun päästiin jo tiistai-aamulla mutta tästä tarkemmin alla olevassa kipparin seikkaperäisessä tulkinnassa....
Päivärytmi asettuu jo rutiininomaisesti klo 7.45 aamiaisen, klo 12 aperitiivien ja lounaan sekä klo 17.45 päivällisen ympärille. Tiistaina herkuteltiin lounaalla jauhelihakeitolla ja illalliseksi sitten merimiespihviä Teneriffan vasikasta a la Hessu
Delfiiniparvi kävi meitä moikkaamassa aamiaisen jälkeen.
Keskiviikkolounaaksi Pasi taiteili meille herkullisen kanasalaatin ja kohta alkaa kokkiduetto Teppo & Harri viritellä tuoretta paistettua Doradoa (=Kultamakrilli), valkoviinivoikastiketta ja paistettua zuccinia illalliseksi. Raaka-aineen hankinnasta tosiaan alla lisää..
Kynänvarressa tänään Teppo & Harri
PS
VESIJÄRVEN POJAT VALTAMERIKALASSA
Pojat hollolan lahlelta tuumasivat,ettävoisi sitä seilauksen ja muun oheisharrasteen lisäksi vaihtaa muikunpyynnin valtamerikalastukseen. Tehtiin hurjat suunnitelmat.
Hollolan lahlen nuottakunnan ydinjoukko Pasin johdattelemana kokoontuikin sovittuna aikana Tenerifan Santa Cruziin.. Hetken uljasta Vahinea möljällä ihailtuaan tuo suomut asuistaan huuhtonut nuottakunta astui alukseen. ”No,jo on Pasilla komia paatti”,lausuivat nuottakunnan jäsenet ihastuksensa yhteen ääneen. Sitten tervetuliaismalja. Se ei tietystikkään ollut mitään rahvaanomaista kossua, vaan herrasmiesnuottaajien kyseessä ollen, parast saatavissa ollutta Riojan alueen rinteillä kypsynyttä kylmää valkoviiniä.
Kippari tarkasti aluksen kalastusvälinetilanteen. Tuuheapartainen, Hemingwayn vanhusta muistuttava perämies naapurikaupungista Tampereelta nääs oli hankkinut uuden siiman. Siima oli 0,15 mm supervahvaa mustaa pilkkisiimaa. Mitä s----naa tuo on? Kippari kysyi- ”No kun Mansesta ei vahvempaa löytyny”,tavoitteli styyri sanojaan kipparin leikkimielisen kettuilun havaittuaan. ”P....le, ,sen nn oltava vähintään millistä kuului kipparin ohje.
Sitten nuottakunnan vanhimman johdolla kauppaan. Hankintaryhmä palasikin tovin kuluttua paatille mukanaan uusi vapa-kela ja kassillinen muita tykötarpeita: oli punasävyisiä mustekalavieheitä, millistä siimaa,perukkeita ja painoja. Kipparin ohjeistus oli sanatarkasti mennyt perille. Ja sitten ei kun rensselit vireeseen ja menoksi.
Ensimmäinen kalastuspåivä. Kaksi vapaa ulkona. Sitten fisu iski kumaankin.Hurjasti pyärien kumpikin kela laski kaiken siiman ulos ja sinne menivöt muikunpyytäjien ensimmäiset suursaaliit. Sinne menivät myös siimat,vieheet ja perukkeet. Todellisen saaliin koon todennäköisyys oli unohtunut muikunpyytäjiltä ja jarrut olivat olleet 100 gr ahvenen pyyntiasennossa.
No eipä hätää. Vielä oli jäljellä yksi,kuitenkin hieman lyhytsiimainen setti, joten ei kun pyyntiin.
Sitten se suuri iski. Infernaalinen kelan rätinä. Virheestä oli otettu opiksi. Jarru oli tiukalla. Tenojoen lohikuninkaan tavoin Esko tarttui vapaan. Hammasta kiristäen ja otsa hiessä hän kelasi,ja kelasi. Ennen pitkää tuo hirmu oli uppotukin tavoin veneen sivulla. Muikunpyytäjien kamerat surisivat. ”Kenenkä päivällisvuoro tänään onkaan”.
Tuuheapartainen Alaskan kalamiesten kuningasta muistuttava perämies ”Tampereelta nääs”, ryntösi kannelle nykyaikainen
sydvesti, goretexlippis väärinpäin päässään. ”Anna se haavi mulle” huusi tuo kalastajahirmu Jannelle. Keke tarttui tuohon
lähinnä syöttihaavia muistuttavaan koreaan laitteeseen. Varovasti Keke uitti sen, ja tietysti ple etukautta pedon eteen.
Värikäs otus ikään kuin hymyili tuijottaessaan haavia käytellyttä Kekeä. Pää oli niin leveä,että hailakat silmät näyttivät tuijottavan haaavin eri puolilta. Koukku suupielessä se näytti ikään kuin hymyilevän Kekelle ja sanovan tuolle merisiilin näköiselle partanaamalle: ” Älä sä poika viitti”. Sitten voimakas potkaisu. Ympärillä hyörinyt nuottakunnan ydinjoukko kastui otuksen pärskäyttäessä vettä ja
poistuessaa tyylikkäästi takavasemmalle. Niin menivät muikunpyytäjen ”pallit jälleen pataan” kuten suomalainen ilmasu kuuluu.
Monia kymmeniä valtamerikaloja nähnyt kippari tunnisti otuksen Doradoksi, eli suomalaisittain Kultamakrilliksi, ja lajinsa valioyksilöksi kooltaan.Olisipa ollut aivan erinomainen päivälliskala
Tämmöinen kalajuttu tänään,eikä mikään kalavale
PS 2
Juuri blogin painoon mennessä vesijärven nuottakunta vihdoin onnistui. Räikkä rätisi. Teppo tarttui vapaan ja kelasi noin kymmenkiloisen Doradon veneen kyljelle. Esko iski nostokoukun otuksen läpi ja kampesi sen kannelle. Juuri reelingin sisäpuolella koukku irtosi. Alkoi hillitön painiottelu Fisu vastaan Esko. Kumpikin olivat yltä päältä veressä ottelun lopulta päättyessä Eskon voittoon,toki voittoon tarvittiin avuksi Janne ja Lewmar vinssikampi jolla Janne hurjasti takoen murskasi Eskon vastustajan pään. Muttta voitto mikä voitto.
Odotettavissa onkin nyt päivälliseksi maukasta doradofilettä A'la Harri ja Teppo.
Kippari Rami
Torstai 25.11. klo 13.30
Aamu valkeni taas kauniina ja valtettavasti lähet tyvenenä. Kaikki se mihin olimme varautuneet ei ole vielä toteutunut myrsky/pahoinvointi).
Ilmeistä on, että olemmekin oikeita "merimiehiä" kun kaikki mistä on varoitettu ei ole meitä kiusannut.
Päivän valjetessa nostimme purjeet, tuulta kesti klo 13.00 saakka.
Laskimme purjeet ja pidimme uimatauon Atlantin aalloilla. Lämpötila meressä ja ilmassa +28 astetta.
Hessu loihti eilisen jättikalan viimeisistä fileistä merellisen lohikeiton joka oli varmasti parasta mitä kukaan on aiemmin syönyt.
Delfiinit ovat seuranneet meitä lähes koko matkan ja alkuillasta niitä kokoontui kymmenittäin esittelemään temppujaan meille. Tepolla on varmaan 100 ja 1 kuvaa ko sirkuksesta.
Nyt ajelemme taas 6 sylinterisellä toivoen, että luvatut tuulet kohtaisivat meidät. Alkuiltapäivä menee nyt lueskellessä ja aurinkoa palvoen.
Terv
Pasi
PS
Johtuneeko sitten "hämeen hitaista" vai mistä,mutta tämänkertainen alkumatka on ollut hitain lukuisesta matkoistani kohti tuota kuun maisemaa muistuttavaa, rutikuivaaa,mutta hienoa Kap Verdeä. No ,tosihan on että vuodet eivät ole veljiä keskenään ja tuulet ovat vain alueella olleet näinä päivinä ylen heikkoja. Eli hämäläisen hitauden suljen pois.Minulla on tuskin koskaan ollut näin kokenutta ja motivoitunutta miehistöa kuin tämä "Vesijärven nuottakunta".
Nyt meillä on matkaa ekalle tiiauspaikalle Mindeloon 250 mpk. Huomenna meidän pitäisi alkaa tavoittamaan koillispasaati,tuuli joka vauhdittaisi matkaamme koko loppuajan aina Karibialle saakka. Perillä Mindelossa tulemme olemaan lauantaina aamupäivällä.
Olen käynyt Mindelossa ensimmäisen kerran syksyllä -93. Tuolloin Kap Verde oli ollut itsenäinen valtio parikymmentä vuotta. Kaupunki oli varsin kehittymätön, etten sanoisi primitiivinen. Uskomaton on ollut kaupungin kehitys näiden vuosien aikana. Tänään Mindelo on moderniksi kehittynyt Kap Verden liike-elämän ja turismin keskus missä on aina mielenkiintoista vierailla.
Alkuviikolla ihmettelin nineä Kap Verde? Ilhas do Cabo Verrde. Nimi ryhmälle kuivia saaria? Äsken tuijottelin ajatuksissani karttaa. Luulenpa ratkaisseeni tämän etymologisen ongelman? Saaret sijaitsevat tässä mittakaavassa lähellä Senegalin ja Guinea Bissaun vehmasta Mangrovemetsäistä rannikkoa, joten nimi lienee oikeastaan? "Saaret vihreän niemen edustalla?. Lupaan tarkastaa asian heti kun olen Googlessa ja korjata jos menin päättelyissäni harhaan.
Helteiset terkut kaikille blogin lukijoille
Kippari Rami
Perjantai 26.11.2010 klo 13 N 18 28 009 W 23 58 149
Matkaa Verdelle vielä 112 nm.
Torstain päivällinen nautittiin vielä purjehtien, karitsankyljyksiä ja ratatouillea. Delfiinit järjestivät keulan tuntumassa uimannäytöksen pitkästyvien Atlantin-ylittäjien iloksi ja ajankuluksi. Ilta pimeni kohtuullisessa vauhdissa, ennen puoltayötä Ismon ja Pasin vahti kuittaili 9 nm nopeuksia. Eka pilvinen yö, kuu ei näyttäytynyt ennen kuin aamu yöllä ja oli todella pimeää. Sopiva keli katsoa Kummelia ja muita filmejä.
Yön kansivahdit aloittivat purjerumban, purjeet alas, kone päälle, seis, purjeet ylös. Nopein manööveri oli ylös alas 20 min sisällä. Mutta tuulta ei vaan tullut millään. Aamupäivä antaa ennakkomakua tulevasta,33 astetta varjossa. Laiska standyvahti kuittaa lounaan suolapaloilla.
Heidille kiitokset SUOMALAISISTA HAPANKORPUISTA. Homejuuston kanssa aivan loistavia, kotikaipuunkyynel joka pojan silmäkulmassa.
Aikaisempien päivien blogeista unohtui nautinnollinen kahvihetki, jonka Hessu kokkaili suolaveteen. Itse teenjuojana nautti juomaveteen keitetystä teestä, varmaan kaikki siirtyy pian teehen.
Kalastusta ei enää harrasteta, muikunpyytäjät ovat päästäneet jo kaiken siiman perukkeineen ja kuvineen Atlanttiin. Kalat, jotka ovat napanneet kiinni ovat olleet liian suuria
muikunpyyntivehkeillemme.
Viimeistä vuorokautta vietetään ennen Verdeä. St. Visentin saarella on kuulemma yksi golfkenttä, jonne on yritetty varata tiiaikoja. Eivät ota varauksia ja neljä muuta kenttää eivät ehdi valmistua huomiseksi. Saas nähdä päästäänkö pelaamaan.
Terveisiä Suomeen koko porukalta, voitais antaa täältä muutama lämpöaste
sinne:) Olemme huomanneet että Atlantin tuulet on täysin ylimainostettu juttu.
Päivän blogikirjuri Hessu
ps. tätä kirjatessa kone seis ja hyppäämme uimaan, tulisko jo tuulta sen verran että matka etenisi purjein
SAMANLAISTA MUTTA NIIN ERILAISTA=K L I F F A A
Männä vuanna skiglasin myäs yli tämän rapakon, tiärähäntä monennenko kerran. Silloin mun fölis oli joukko nuaria,jotka olivat ittensä Herralle antaneet. Herra oli jengin yhteinen asia. Matkaan lährettiin samalta kaijalta. Tuulet oli vastaisia koko matkan aina tänne Cabo Verden kulumille asti. Tuulen forssi toki siftaili,mutta kertaakaan ei riisseli muistaakseni jyrähtäny käymähän Me ei töijattu viime vuonna olleskaa noille mustien miästen karuille luaroille, vaa legiä jatkettiin suaraa aina Länsi-Intian luaroille ja atolleille., Eka mesta siällä oli Antiqua..
Kirkkaan kuun ja tähtitaivaan alla skiglaus sujui kliffasti. Öisin kuuntelimme kahren ihanan ja viähättävän neitokaisen esittämänä vähä peevelin fiinejä klassisia huilusonaatteja ihanan huiluduon esittämänä.
Välillä tytöt laulaa luikauttivat korioita sumalaisia kansanlauluja ja muita liidejä. Ihan pakkaa vanhan sentimentaalikkopapan,ja huilistin faijan silimään tippa tulemaan näitä muistellessa.
Ny on fölissäni nämä Vesijärven nuottakunnan kalakörmyt. Ja niinku erellisistä plokeista muistatte ollaan tultu tähän asti koko reissu myätääsessä jä lehemän henkäisyä muistuttavassa tuulessa taikka
sitte ihan pläkässä. Riisseli on jyrissyt. Nykkin ku meitillä on 115 merimailia Kap Verdelle on tuuli karoksissa ja riisseli toimii turkin lämmittimenä notta lämpö kapinetissa riittäis.
Tyynessä fiiinissä kuutamoyässä nämä karskit suomuiset nuottakunnan kalakörmyt sitten tsittaavat sitlooran penkeillä kuin Hälvälän kinossa.
Vierumäen Jytinän mestaripainija, tua takavyäheitolla sen raskaansarjan atlantinahvenenkin takavyästä täkille läiskäyttänyt Esko, virittää läppärinsä niin ku kylän ekan telekkarin tekniikan alkuaikoina.
Tualloin kokoonnuttihi yhyressa kattelemahan Pamelaa. Eikä aikaakaan kun nämä vesijärveläiset kalakonkarit silimät pullistuneina tuijottavat kotimurteella esitettyä Kummelin kohellusta. Sitten James Ponria , ja taitaapa repertuaariin kuulua myäs Ritari Ässä, sen näköstä ainakin näyttäisi meininki olevan. Romua ja ruumiita tulee. Välillä sääretään läppärin prilliancea notta kuun valo ei häiritsisi kulttuurinautintoa.
No, filimithän on suasituinta kulttuuria ja Huamen amulla nua kalakörmyt huuhtoo tamineistaan sen suuren atlantinsärjen suamut, panee Mum'ia kainaloon ja ei ku tiiauspaikalle, draiveri käteen ja ny saa korein virman lokoin koristeltu pallo kyytiä.
”Voi helvetti, se meni punkkeriin”. ”Hurraa mä voitin, viisi alle paarin”. Skoolataan. Hyvä me!
Lastenlaulua mukaellen: ”Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa on kivaa että saamme olla mukana”
Kippari Rami (ei murreasiantuntija)
Lauantai 27.11 klo 1000 VIHDOIN KAP VERDELLÄ
Miehistön mieliala kohosi pikkuhiljaa ylimmilleen kun Kap Verden valot lauantai-aamuyöstä
pikkuhiljaa tulivat näkyviin. Satamaan saavuttiin lauantai-aamusta ja innokkaimmat golffarit Pasi,
Teppo, Janne ja Esko riensivät oitis paikalliselle klubille. Eivät olleet uskoa silmiään kun taksi kääntyi
kuoppaiselle ja roskaiselle kinttupolulle. Klubin sisäänajoportti oli kuin suoraan villistä lännestä, kenttä
olikin sitten kokonaan oma tarinansa. Kuivunutta risukkoa ja mustaa hiekkaa, siis pelkkää bunkkeria
koko 18 väylää. Joukko palasi draiveri koipien välissä takaisin veneelle ja lähdettiin suorittamaan
normaalia turistiohjelmaa.
Midelon kaupunki on pikkuhiljaa kehittyvä satamakaupunki, köyhä sellainen. Sunnuntai-aamusta käytiin aamiaisella paikallisessa hotellissa jonka jälkeen vuokrasimme pikkubussin kuljettajineen koko päiväksi. Saari tuli nähtyä, beachejäkin löytyi mutta aika alkuperäisessä asussa saari vielä elää. Turismin merkkejä ei vielä kovin paljoa näy, varmaan hyväkin juttu. Upeimmat näkymät löytyivät Kapo Verde vuoren huipulta josta saa upeita kuvia yli Mindelon kaupungin ja sataman.
Laadukas ruokatäydennys tulee olemaan jonkinlainen haaste tälle gastromoiselle kokoonpanolle, katsotaan mitä keksitään...
Miehistö odottaa jo malttamattomana merelle pääsyä. Tällainen pitkäaikainen (2 vrk) maissaolo alkaa käydä työstä...
Reportterinne tänään Harri
Teneriffalta pari vuorokautta jälkeemme startannut Helena saapui äsken
seuraksemme tänne Mindeloon. Toki seuraa ei ole puuttunut. Tämän pienen nukkavierun mustan kaupungin uusi ,vasta kolmisen vuotta käytössä ollut Marina on ollut tupaten täynnä, lähinnä Karibian eksotiikkaan matkaavia veneilijöitä. Olipa mukana jokunen suomalainenkin venekunta.
Helena toi tulollaan meille joulumieltä. Se toi meille monivaiheisen seikkailumatkan kokeneen latta-aihiorullan ja saamme stooran jällen teräkuntoon. Lisäksi allekirjoittanut sai uuden hienon kännykän Malagalla marmorilattialle pudonneen sijaan. Näin tuli kerralla Joulu, ja onhan nyt myös ensimmäinen Adventti sunnuntai.
Viimeinen sääennuste kertoo kovin epätavallisesta säähäiriöstä. Nyt näyttääkin siltä että joudumme taistelemaan tyvenien kanssa vielä jokusen päivän ennen kuin saamme taaksemme leppoisan Koillispasaatin.
Lähdemme matkaan huomenna puoliltapäivin ja uskoisin meidän kuulevan Reggaen soivan Pienillä Antilleilla noin 12.12.
Rauhallista Joulun odotusta toivottelee Kippari Rami
Maanantai 29.11.2010 kklo 16 N 16 53 177 W 25 17 208
Viimein matkalla Kap Verdeltä kohti Karibiaa! Saarella vietetyt kaksi päivää tuntuu viikolta, merellehän tänne on lähdetty ja kaikilla kova halu taas purjehtimaan.
Yö oli taas kuuma, nukkuminen hikistä. Aamupesun ja aamiaisen jälkeen tehtiin vielä ruokahankinnat, jotka veivätkin Mindelossa aikaa.
Kiersimme kahdeksan kauppaa ennen kuin suunnitellut täydennykset olivat kunnossa. Tuoretavara tuolla karulla saarella on arvokasta, erityisesti hedelmät ja vihannekset, ilmeisesti kaikki tuontitavaraa.
Lopuksi vielä polttoainetta tankkiin, se hoidettiin yhdessä Helenan kanssa. Helenen miehistö oli lähtiessämme saarikierroksella, joten toivotetaan tässä blogin välityksellä hyvää matkaa perässämme.
Nyt olemme tulleet hetken koneella luoteeseen ja saaret alkavat jäämään taakse, Atlantti on aika tyyni, mainingit pitkiä ja loivia, taivas pilviharsoinen, lämpö kolmisenkymmentä astetta.
Aloittelemme taas normaaleja vahteja ja rutiinit alkavat asettua paikoilleen. Tästä tämä seuraava legi alkaa, edellinen oli n viikko ja nyt on edessä parin viikon ja n 2000 nm:n purjehdus.
Tänään blogia kirjaamassa Hessu
PS
ANTILLIEN KUTSU
Laiva on lastattu hedelmillä, makkaroilla, lihoilla, ja läskillä, ryyneillä ja jauhoilla, Vedellä ja polttiksella. Kaikilla inhimillisen elämän tarpeilla. Ulkoiset puitteet valmiit rapakon ylitykseen.
Nyt olemme tehneet matkaa parisenkymmentä mailia kohti Länttä ja olemme Sao Antaon, läntisimmän Kap Verden saaren lounaiskärjessä. Afrikka alkaa pikku hiljaa jäämään taaksae. Edessä on runsaat 2000 meripeninkulmaa ja sitten kohtaamme tavoitteemme Antiquan, tuon brittivaikutteisen purjehduskeitaan.
Tällä hetkellä sää on tuiki kummallinen. Henkilökohtainen kokemukseni on ja kaikki purjehdusoppaat sanovat, että koillispasaati alkaa puhaltamaan viimeistään Kap Verden latitudeilla. Nyt on kuitenkin alueen pohjoispuolelle muodostunut hyvin laaja mutta heikko matalapaine, joka on aikaansaanut sen että pasaati on pohjoisosiltaan kadonnut ja nyt seilaamme ennakko-odotuksien vastaisesti heikossa WSW tuulessa. Tätä saattaa jatkua vielä huomenna ja sitten uskoisin tuulten jumalien armahtava meidät ja palauttavan tuon ikiaikaisen pasaatin jälleen järjestykseen ja matkamme vauhdittuu. Joka tapauksessa uskon että olemme noilla iki-ihanilla Pienillä Antilleilla Länsi-Intian saaristossa 11-13. 12 välisenä aikana. On tapana sanoa että: ”Hyvää kannattaa aina odottaa” Tuo edessämme odottava kohde on toden totta sellainen.
Vesijärven nuottakunta, joka menetti pyyntikalustonsa Ahdin valtakunnan ”niille suurille”, suoritti merkittäviä uudishankintoja. Nyt on rensselit viritetty ja ei kun odottamaan,että se todellinen valtamerihirmu saadaan täkille ja teurastusorgiat voidaan aloittaa. Tätä hetkeä odotellessa läskiä pannulle.
Huh hellettä
Kippari Rami
Tiistai 30.11.2010 klo 13:30; N 16 22.000; W 027 08.553
Hellettä, kevyttä vastatuulta, hienot mainingit, laiva keinuu hienosti ja johdattaa tasaisesti unten maille. porukka on vähän väsynyt ja hakee taas rytmiä merenkäyntiin. Harmillinen tuulen suunta, joudumme kulkemaan konevoimalla ja odotamme kiivaasti tuulensuunnan muutosta. Ensimmäisen kerran tällä reissulla emme voineet kattaa päivällistä pöytään kovan mainingin johdosta .Ilta hämärtyi ja pimeän aikaan yövahdissa yritimme Harrin kanssa saada selvää tähtitaivaan kuvioista. Vaikka mainingit ovat komeat, kippari kertoi, että näin tyyntä ei ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen. Aamun valjetessa löysimme kannelta salamatkustajia, kun yön aikana oli kannelle lentänyt neljä lentokalaa. Sovimmekin, että aamuvuoro kerää jatkossa kalat ja laittaa pakkaseen myöhempää tarvetta varten.
Pieni kommellus kauppareissulla, kun Pasi ja Hessu kävivät viinikaupassa, oli 2 litran pahvisten viinileilien sijaan ostettukin paikallista pontikkaa vahvuudeltaan 43 %, no nämä nyt jäävät odottamaan rantautumista ja mausta päätellen saattavat jäädä pitkäksikin aikaa.
Tänään blokia kirjoitteli Teppo
PS
Toden totta. Nyt ovat maailman kirjat sekaisin. Koillispasaati on kadonnut, tai sanoisinko muuttanut suorastaan suuntaa.
Tuo eilen mainitsemani laaja matalapaineen alue pohjoisessa jököttää edelleen paikallaan saaden aikaan eteläpuolellamme olevalle päivätasaajan pysyvälle matalapaineelle eräänlaisen vastakomponentin ja tuulet ovat täällä kovin komplisoituja ja lännenpuoleisina meille vastaisia. Kun lisäksi voimakkuus on vain 0-4 m/s tarkoittaa tämä auttamatta koneajoa. Tätä näyttäisi jatkuvan vielä pahimmillaan päiväkausia. No, nyt ei meidän auta kuin puristella M--nia ja odottaa säiden jumalien muuttuvan meille suosiollisiksi.
Olen todella tämän legin seilannut jo lähes lukemattomia kertoja mutta mitään tällaista en aikaisemmin ole kohdannut.
Kuudennellatoista latitudilla, eikä pasaatia??
Vahinen pieni polttoaineen kulutus mahdollistaa onneksi pitkänkin koneajon.
Lieköhän tyyni keli myös syynä siihen että Vesijärven nuottakunta ei ole sinnikkäistä yrityksistä huolimatta onnistunut parantamaan saalistilastoaan ekan vuorokauden aikana. Mutta hyvää kannattaa aina pyytää vaikka ei saisikaan, joten eletään toivossa. Vielä se nappaa.
Ei kun kovat kertoimet nenulle ja kohti Karibu intiaanien maita.
Teille sinne toivottelee paukkuvia pakkasia Kippari Rami+ Crew
Keskiviikko 01.12. klo 12.30 Kap Verden aikaa,N 16 16.95, W 29 37.73
Tänään päivä alkoi myötätuulessa ja pilvisenä, pilvisyys oli porukalle mieleen, täysi myötäinen vähemmän.
Koneajoa on Verden jälkeen piisannut, johtuen tosi kevyistä ja väärän suuntaisista tuulista. Täällähän piti olla niitä pasaateja.
Pasin ja minun kansivuoro alkoi kahdeksalta, ja ennen yhdeksää laitettiin kone jäähtymään ja pääsimme purjehtimaan!! Tämähän onkin, pahus vieköön, purjevene! Tätä on odotettu, toivottavasti kone saa jäähtyä pitkään.
Tätä kirjoittaessani nopeutemme on purjeilla noin 5 solmua, yhä sitä täysin myötäistä.
Eilinen päivällinen oli merten keittiöiden aatelia: Harrin toteutuksena sisäfilettä kerma-pippurikastikkeella. Tälle laivalle tullaan myöntämään rotisseurs -kilpi, Atlantin paras keittiö!
Kap Verden jälkeen olemme edenneet n.340 mailia, joten ilman isompia koukkauksia jäljellä on vain noin 1700 mailia - ja ne suotuisat tuulet kyllä tulevat...
Kalastuksemme jatkuu kuten ennenkin - tunti sitten lähti viimeisin viehe painoineen, ja nyt oli siimana 145 kg:n kalastukseen tarkoitettu punottu naru. Ja lähti parissa sekunnissa, niin ettei kukaan ehtinyt edes liikahtaa. Tehtiin sitten Eskon kanssa uusi sovitus: jätettiin lapselliset kelat väliin ja laitettiin kalastusnarut suoraan spinnun vinssille - nyt sitten katsotaan...
Blokikirjurina tänään Ismo
PS
Kummat olosuhteet jatkuvat. Todella laaja matalapaineen alue ulottuu aina Azoreilta näille Cabo Verden vesille. Tuo riivatun häirikkö näyttäisi pysyvän voimissaan koko loppu viikon. Se sotkee olemassa olollaan pasaatin täydellisesti. No, ei auta sitä on otettava mitä annetaan.
Helena lähti peräämme muutaman tunnin viiveellä. Nyt kun on ajettu lähes kolme vuorokautta koneella on Helena ohittanut meidät ja on meistä parisenkymmentä mailia lounaaseen. Helenan konenopeus on parisen solmua meitä suurempi.
Vaikka nopeutemme ei juuri nyt päätä huimaakaan uskon vakaasti olevamme Antiqualla viimeistään 12.12.
Anyway, mukavasti pyyhkii mutta pyyhkiköön.
Kippari Rami
Torstai 02.12.2010 klo 13:45; N 15 45.036; W 031 59.176
Viimeinen vuorokausi päästy vihdoin etenemään pääosin purjeilla. Miehistön mieliala suorastaan hyppäsi kattoon kun päästiin taas tositoimiin ja savutusongelmista kärsivä moottori pääsi lepovuoroon.
Savutusongelmakin ratkaistiin torstaina aamupäivällä kun sitlooraparlamentti pitkällisten pohdintojen ja analyysien jälkeen päätyi suosittamaan 30 min täyskaasulääkitystä vaivojen hoitoon. Tepsi!!!! Noet pois. Savutus väheni.
Matkan edetessä jo hyvää vauhtia on paikallaan esitellä vähän syvällisemmin
Atlantin tiimimme.
Aloitetaan tietysti päällystöstä eli
Rami,
kipparimme isolla koolla ja ohittamaton määrä Atlantin ylityksiä takanaan. Armoton tarinasetä, oikea merikarhun perikuva. Perinteinen Helenan kapu, loikannut nyt Vahineen kun kuuli mikä porukka olisi tarjolla.
Keke,
Trasselinaamainen perämiehemme, tullimiesten vakiopoka ympäri maailmaa.... Tarinan mukaan ajoi
partansa viimeksi vuosi sitten St. Lucialla. Tuore jäsen Purjelaivasäätiön miehistökaartissa mutta
ammattilainen isolla A:lla ja loistava seuramies.
Keke on kerännut kaappeihin kaikki mahdolliset raaka-aineet todelliseen gourmet-ruokaan.
Ja sitten vieraileva miehistö:
Esko,
Armoitettu kalamies, siimansyöttäjä ja vapaapainija (kalojen sarjassa). Purjehtijana aika noviisi kun 4.
purjehdusreissu suuntautui heti Atlantille, kehityskelpoinen tapaus kuitenkin... Vastuualue Vahinella
viihde-elektroniikka, mottona " ei kun siimat kireällä"
Harri,
2. vahtipäällikkö, kannella aina kun purjeita säädetään. Chef de Cuisine ryhmää Hessun ja Pasin kera.
Harri on kokenut purjehtija, kiertänyt Itämerta vuosia ja poikennut Pohjanmerelläkin. Seuramies, joka
viihtyy merellä porukassa ja yksinkin, josta saanut lisänimen "Harkimo". Mottona " Kaikki kehuu eikä
syyttä...."
Hessu,
1.vahtipäällikkö, krooninen AD-HD tapaus jolta virtaa riittää aina meneillään olevien haasteiden
ratkomiseen. Ajautunut vakuutusmaailmaan mutta olisi luonnonlahjakkuus myös ruoanlaitossa,
purjehduksessa, veneen korjauksessa, you name it...
Motto ” hyvää piti tehdä mutta priimaa pakkaa tulemaan”
Ismo,
3. vahtipäällikkö. Nautiskelija ja auringonottaja. Ismo on aito purjehtija sisävesiltä, jossa useimmat
vain ajelevat moottoripaateilla. Pettämätön ruorimies, joka jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa ohjata
paattia. Motto " Voin mä ottaa yhden jos muutkin ottaa
Janne,
luonnonlapsi joka kotonaan niin maalla kuin merellä. Suosikkivuoro yövuoro. Kehittyy kovaa vauhtia
ravintola-alan ammattilaiseksi tiskauksen saralla. Motto " aina pitkäkseen kun pääsee...."
Pasi,
laivanvarustaja ja reissumme organisoija jolta kaikki onnistuu... Horoskoopiltaan kauris mutta
luonteeltaan käytettyjen autojen kauppias. Chef de Cuisine sarjaaa. Motto " jos nyt pääsisi
suihkuun..."
Teppo,
tiimimme grand old man mutta kunnoltaan pesee koko porukan.... purjehduksessa aika noviisi mutta
solmut alkava jo pikkuhiljaa taipumaan ja ruorikokemus tähän mennessä jo keskivertoveneilijän 10 v
tasolla. Muotiguru joka tällä reissulla päätti stailata itseään tyylikkäällä partasomistuksella. Motto "
porukalla mennään"
Niin että tässä tiimimme, hieno ryhmä joka on hitsautunut hienosti yhteen ja hommat sujuu jo lähes
luonnostaan.
Blokin tänään kirjasi Harri
PS.
Että tällainen joukko Tehinselkää, ei kun Atlanttia, tuota rapakoksikin mainittua ylittämässä.Ja vähä
helevetin kivaa ja kuumaa on.
Sääennusteet ovat pitäneet kutinsa valitettavan hyvin. Sitä on saatu mitä on luvattu. Pohjoispuolen matala jököttää siellä edelleen estäen kunnon pasaatin puhalluksen. Viime yönä se kuitenkin jo näytti lupauksia,mutta aamun tullen jälleen lähes pläkää. Ennusteet näyttäisivät tätä jatkuvan aina viikonlopun yli mutta sitten???? Se vuosimiljoonainen sailoreitten ystävä pääsee toivottavasti valloilleen.
Lauantai 04.12.2010 klo 14:35 GMT (12:35 LMT); N 15 43.418; W 037 19.284
Taas on yksi hieno purjehduspäivä takanapäin ja nyt voi nimenomaan puhua taas purjehduksesta, viimeisen vuorokauden aikana ajettu koneella vain 1830 - 0200 välinen aika. Tuuli alkaa pikkuhiljaa kääntyä pohjoisen kautta koillisen suuntaan eli sieltä ne pasaatit kuulemma pitäisikin löytyä. Vuorokauden mailit n. 160 ja vauhtimme tällä hetkellä 7-8 solmua ja tuulta 5- 8 m/s. Ruorissa tällä hetkellä Esko.
Matkastamme Kap Verdeltä Antigualle on takana nyt noin kolmannes ja kokonaismatkasta Teneriffalta lähtien noin puolet.
Matka jatkuu ja mieliala on korkealla.
Päivärytmimme on jaettu kolmeen ryhmään, kansivuoro hoitaa aluksen ohjaamisen ja navigoinnin, standby hoitaa ruokailut ja aluksen siivouksen ja on valmis auttamaan kansimiehiä, kolmas vuoro on vapaavuoro, jonka voi nukkua, ottaa aurinkoa tai lueskella oman fiiliksen mukaan.
Viime yönä saimme pitkään odotettua tuulta ja matkavauhtimme nousi selvästi. Parhaan nopeuden tähän mennessä on saavuttanut Harri 10.8 solmua ja muilla on kova halu rikkoa tämä lukema. Esko ja minä olemme 0.2 solmun päässä.
Eilisiltainen ruokailu oli taas yksi hieno suoritus Hessulta (kanaa riisipedillä).
Päivien yksi kohokohta on klo 12 gintonikit jossa arvatenkin kaikki ovat paikalla.
Taas kerran pääsi aamulla iso vonkale irti koukuista, emmekä saaneet ruokapöytään tuoretta kalaa.
Kelit vaihtelevat, tänään aamulla oli pilvistä ja saimme jopa pienen ripauksen vettä niskaan. saisi tulla kerran vähän enemmänkin, että saisimme makean veden suihkun.
Tämän blokin kirjoitti
PS.
Good afternoon. Captain speaking.
Toden totta. Tuulta olemme saaneet sitten aamuyöstä lähtien. Emme toki mitään pasaatia,tuulen ollessa melkein etelässä ja se puhaltelee tasaisella 7-8 m/s nopeudella. Vihdoinkin matkamme joutuu ja uskon edelleen alkuperäiseen ETA:amme 11-12.12. Lopullinen ratkaisu pitäisi tapahtua viikonlopun aikana. Silloin näyttäisi kunnon pasaati olevan voittamassa tuon pohjoisn häirikkömatalan.
Helenan kanssa olemme päivittäin MF yhteydessä. He ovat valinneet meitä huomattavasti eteläisemmän reitin. Aika näyttää kumpi oli valinnassaan onnistuneempi.
Kulinaristinen seikkailumme jatkuu tänään ainakin nimellisesti kotoisissa merkeissä. Saamme nauttia suomalaista kaalipataa a'la Harri.
Päivä kuluu aika nopeasti ja päivän kohokohdiksi muodostuvat pienet asiat jotka saavat koko miehistön valppaiksi ja kokoontumaan yhteen.
Päivän kohokohta on tietysti ruokailu ja eilen lounaaksi loihti pestopastaa Pasi omalla nimikkoreseptillään, nami...
Illalliseksi sitten kotoisasti kaalikeittoa Harrin tapaan; tämäkin tuntui miehistölle maistuvan. Janne kiitteli Madeiralla maustetun liemen häivittävän liikaa kaalinmakua...
Enimmäkseen olemme ainoa alus horisontissa mutta eilen illalla heti pimeän laskeuduttua (n. klo 18 paikallista aikaa - eilen siirrettiin kelloja taas tunnilla taaksepäin eli ollaan nyt -4 h Suomen ajasta) horisontissa olikin kahden aluksen valot.
Toinen oli nopeasti etenevä laiva ja toinen oli jonkinlainen haamu-alus - ainakin se sellaiselta vaikutti kun tuntui olevan paikallaan ja valaistuskaan ei heti paljastanut oliko kyse huvi- vai ammattialuksesta. Loppupäätelmämme oli että kyseessä oli purjevene joka purjehti alle 2 ms tuulessa ollen näin siis kutakuinkin paikoillaan. Etäisyytemme alukseen oli alle 1 nm mutta pimeässä ainoa tunnistettava asia ovat valot.
Koiravahdissa (klo 00 - 04) Hessulle ja Jannelle (Esko vahti punkastaan käsin vienon kuorsauksen säestämänä) meinasi nousta kauhunsekaisia hetkiä kun edessä oli lähinnä mustaa aukkoa muistuttava sadepilvirintama. Tutkakin näytti rintamassa voimakasta sadetta. Rintamaan ajettaessa tuuli nousi hetkessä nollasta 10-11 ms ja seurasi n. 30 min sadekuuro.
Varsinaisesti ensimmäinen sade matkallamme tähän mennessä. Rintamasta selvittyä jäljelle jäi taas mukava tuuli ja matka jatkui purjein.
Tänään aamiaisen jälkeen iski yhteen kolmesta vieheestämme jälleen kala ja tällä kertaa onnistuimme taidokkaalla tiimityöllä nostamaan kalan kannelle. Kyseessä oli n. 4 kg painoinen joku makrillisukuinen kala; ei kuitenkaan Dorado jonka viimeksi saimme. Jo rutiininomaisesti kalan perkaus ja fileointi sitlooran lattialla ja taas odottaa tuore kalaillallinen miehistöä.
Lounaaksi moinitoimimiehemme Hessu pyöräytti pizzataikinan ja nautimme Atlantin parhaan pizzerian salami proscuitto pizzaa ja jälkkäriksi hedelmäsalattia tuoreesta ananaksesta.
Tänään on myös lakanoiden kuivatuspäivä kannella. Kosteus veneessä on aika korkea ja vuorotellen kannellaan lakanasettejä lisäpurjeiksi lepattamaan. Tepolla, Ismolla ja Eskolla myös ensimmäinen nyrkkipyykkipäivä.
Tapahtumat taltioi Harri
PS
Mieleni minun tekevi aivoni ajattelevi, ryhtyäkseni laulamahan tuota Suomen lätkäleijonien kannustuslaulua mukaellen IHANAA SAILORIT IHANAA. IHANAA SAILORIT IHANAA.
Pasaati alkaa viimeinkin löytymään. Tuuli puhaltaa koillisesta noin 7-8 m/s. IHANAA SAILORIT IHANAA.
Non neljä tuntia sitten, klo 12 UTC olin yhteydessä Helena sisareemme. se oli valinnut huomattavan eteläisen reitin. Sen longitudi oli alle 13 N kun meidän vastaava oli vajaat 16 n ja olimme myös hieman lännempänä. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä,että itsepäinen luottamukseni kokemukseeni ja ennenkaikkea oppikirjojen tekstiin on osunut oikeaan. Matka joutuu.
GPS:mme näyttää tällä hetkellä ETA:ksi lauantaita 11.12 klo1200. Alusta asti lupaamani saapumisaika on edelleeen todennäköinen.
Vesijärven nuottakunta puhkesi jälleen aaamupäivällä riemun kiljahduksiin. Saalis täkille ja rommia kiduskannen alle, taju kankaalle ja patavalmiiksi odottamaan kokkivirtuoosi Pasin tirisevää pannua.
Sunnuntai 5.12.2010 klo 13.05 N 15 50.427; W 40 35.402
Takana hieno purjehdus vuorokausi. Konetta ei ole käytetty yhtään etenemiseen, ainoastaan virran tuottamiseen. Näyttää vahvasti siltä, että ne kuuluisat pasaatit ollaan kohdattu viimein. Vahine on saanut lähes siivet selkäänsä ja jokainen kansivuorolainen on päässyt vaudin huumaan tekemällä uusia etenemisennätyksiään. Etenemisvauhti on tällä hetkellä yli 8 solmua. Erityismaininnan saa Janne saadessaan vauhdin kasvamaan jopa 11,6 solmuun. Vuorokaudessa olemme edenneet 186 merimailia.
Laihtumisesta tällä purjehduksella ei ole vaaraa. Siitä ovat pitäneet huolen mainiot superkokkimme. Siitä esimerkkinä Harrin ja Hessun loihtima ns. kännikalasta saamamme päivällinen perunamuussin kera. Se, miksi kutsuimme kalaa kännikalaksi tuli siitä, kun tainnutimme sen Pasin Cap Verdeltä hankkimalla pontikalla. Kukaan meistä ei tunnistanut kalan oikeaa nimeä. Jälkeenpäin todettiin kala Mahi-Mahiksi, erittäin hyvänmakuinen herkku.
Tänään lounaaksi söimme Harrin ja Tepon loihtimat maittavat ns. paahtoleipä hampurilaiset. Riittävä ruoka vallitsevaan helteeseen.
Ja sitten muihin tapahtumiin. Sikavuorolaiset 12-04 (ajovuoro) näkivät ensimmäisen havainnon toisesta purjeveneestä paarpuurin puolella.
Tarkkailu johti lähes hurmosnmaiseen kilpa-ajoon, joka päätyi aamupäivävuorolla klo n.10.30 selkeään ja tyylikkääseen ohitukseen.
Ohitettu vene oli nimeltään Maritze, ja sen miehistönä oli ranskalaispariskunta. Harri kävi heidän kanssaan keskustelun VHF-puhelimen välityksellä selvittäen heidän määränpäänsä; Guadeloupen. Ohittaessamme veneen saimme ranskalaistyyliin iloisen tervehdyksen pariskunnalta. Miehistö meni lähes sanattomaksi huomattuaan ranskalaisdaamin yläosattomassa kansivarustuksessaan. Kolmatta viikkoa jo poissa kotoa….
Aamuvuorolaiset Pasi ja Ismo saivat kokea huiman esityksen, kun noin 20 delfiiniä tekivät ryhmäesityksen veneemme vierellä.
Kalastusrintamalla koimme jälleen ihmeitä. Vahvimmasta vieheestä oli suurin koukkumme purtu poikki. Mikähän tappaja ahven senkin vei.
Veneen huolto/korjauspuolella nähtiin jälleen partasuu Keken taidot.
Isosta purjeesta katkesi kikkitaljan vaijeri. Asia korjaantui lisä- preventterin asennuksella.
Tapahtumat kirjasi tällä kertaa Esko.
PS.
Mitäpä tuohon enää paljoa lisäämään. Ranskalaisvene, sikäli harvinainen että puhui kohtalaista englannin kieltä, kertoi omista säälähteistään saaneensa selville, että olemme oikeilla latitudeilla.
Sekä etelässä että pohjoisessa on huomattavan tyyntä.
Yhteys Helenaan takkuili tänään. Antennimme ei suostu virittymään tavoittelemillemme korkeammille taajuuksille. Sateliittiyhteys kehiin ja tiedot vaihtuivat. Helena on noussut myös pohjoisemmille latitudeille mutta on meistä noin 150 NM kaakkoon.
Koska nyt uskallan väittää saavuttaneemme vihdoinkin kunnon pasaatin niin olen jopa valmis vedonlyöntiin sen puolesta, että ensi sunnuntaina kuuntelemme livenä Steel Pan ja Raggae musaa Antiquan English Harbourin laguunin rinnekahvilassa. Taatusti elämys ensikertalaisille.
Huomenna on Itsenäisyyspäivä. Sitä juhlimme perisuomalaisin tavoin. Vain Tarja rouvan bileet jäävät näkemättä. Päivästäpä lisää huomenna.
Maanantai, 6.12 Itsenäisyyspäivä klo 13.20 N 16.20.306; W 43.42.643
Itsenäisyyspäivä valkeni meille kaikille miehistön jäsenille poikkeuksellisesti helteisenä ja kirkkaan aurinkoisena - ei siis sitä tyypillistä pimeyttä ja kylmyyttä jossa juhlapäivää normaalisti vietetään. Aamiaisen jälkeen nostimme Suomen lipun mesaanimastoon Finlandian ja Jääkärin marssin soidessa i-podista.
Tilaisuutta juhlistettiin vielä kotoisasti pienillä votkaryypyillä, ei tosin löydetty Finlandiaa. Itsenäisyyspäivän ohjelmamme jatkuu illalla perinteisellä hernekeittopäivällisellä joka Pasin loihtimana tuskin jää kuitenkaan ihan normirokaksi. Päivällisen jälkeen kun pimeys koittaa on ohjelmassa alkuperäinen Tuntematon Sotilas kahtena näytäntönä. Näissä hartaissa tunnelmissa lähettää koko Vahinen miehistö terveisiä Suomeen ja onnittelut isänmaallemme 93 vuotisjuhlien kunniaksi. Riehakasta juhlaa Tarja myös vastaanotollesi .
Purjehdusvuorokautemme on jatkunut myötäisissä tuulissa mukavaa vauhtia.
Vuorokausimailimme olivat 179 nm. Tällä hetkellä on pakahduttavan kuuma ja odotamme auringon siirtymistä hieman lännemmäksi jotta purjeet antavat vähän varjoa pahimmalta paisteelta.
Itsenäisyyspäivätunnelmissa Harri
PS 2 Seuraava juhlatapahtuma Vahinella on Hessun syntymäpäivä 9.12.
Järjestämme pienimuotoisen vastaanoton aluksella joten jos Hessun tuttuja tai muuten tapahtumasta kiinnostuneita on liikkeellä lähiseudulla, tervetuloa mukaan. Rajoitetuista tiloista ja tarjoilumahdollisuuksista johtuen pyydämme ennakkoilmoituksia sähköpostiimme
PS 3
Hyvin pyyhkii. Aurinko paistaa ja karavaani kulkee. Yhteys kanssasisareemme Helenaan kertoo, että Helena on hieman saavuttanut meitä. Se oli klo 1200 UTC noin 120 nm SSE. Helenakin on näköjään löytänyt kaivatun pasaatin ja avotuulellahan Hellu neiti on parhaimmillaan.
Olen päivittäin puhunut pasaatista. Pasaatihan on englannin kielellä Tradewind, vapaasti käännettynä "kauppatuuli". Nimi taas tulee siitä, että kaikki liikenne purjelaivakaudella kulki yli valtamerten länteen päin mentäessä pasaatituulten kautta.
Ilta alkaa laskeutumaan myös tänne subtrooppiselle Atlantille ja juhlat jatkuvat.
07.12.2010, klo 14.40 Swanin aikaa. N 16.45.66, W 47.30.61
Itsenäisyyspäivän vastaanottomme juhlapäivällinen - Hernekeitto a la chef Pasi - oli odotusten mukaisen maukas, ravitseva ja muutoinkin varsin tehokas.
Swanimme on ollut menopäällä viimeisen vuorokauden suotuisten tuulien siivittämänä: gps -mitattuja maileja kertyi ennätysmäärä: 200,3 mailia! Ihan suomeksi käännettynä se on noin 360 kilometriä vuorokaudessa.
Tuohon vuorokauteen mahtuu myös uusi nopeusennätys, kun Pasi vauhditti Vahinen 12.4 solmun nopeuteen! Se tapahtui vahtimme iltavuorossa ja pimeän aikaan. Meno jatkuu lähes vastaavaa matkavauhtia nytkin Hessun ollessa ruorissa. Veneen nopeus vaihtelee 8 - 11 solmuun, tuuli lähes takana. Koska aallon korkeus lienee neljän - viiden metrin välillä on menossamme reipasta höykytystä.
Pilvet ovat tänään jonkin verran varjostaneet auringolta helpottaneet oloamme - ja matka jatkuu ja Antiqua lähenee!
Purjehdusreportterina Ismo
PS
Todellakin, viime yö oli röykkyisä. Idänsuuntainen svelli heitteli rouvame muodokasta ahteria niin, että kipparin kirjallisista harrastuksista koiravahdin aikana ei tullut mitään. Takamus ei pysynyt pallilla eivätkä vanhat tumpulasormeni osuneet hämärässä oikeille näppylöille Tuuli on edelleen navakkaa itäistä. Hellu oli puoleltapäivin edelleen meistä SSE suunnassa runsaat sata mailia. Kisa on kovaa.
Tänään meitä piristi se,kun sataan tuntiin yltävä GPS:N TTG näyttö (time to go) ylsi jo laskemaan tunteja. Juuri nyt tuo apparaatti väittää meidän tarvitsevan vielä 84 tuntia saapuaksemme Antiquan eteläkulmaan.
Saas nährä ny sitten oliko tekniikka oikeassa.
Tuulen voimakkuuden oletan säilyvän, mutta uskon sen lähi tunteina kääntyvän enemmän ENE suunnalle.Näin saisimme paremman slöörisuunnan.
Kohta on aika jälleen siirtää kelloja tunti taaksepäin. Näin aikaeromme sinne koti Suomeen on sen jälkeen viisi tuntia joten Hyvää yötä teille pakkasen panemille.
Toivottelee kippari Rami
08.2.2010 klo 14.30 Vahine:n aikaa N 17.29.650 W 50.48.877
Matka kohti Antiqua taittuu vaudilla. Viimeisen vuorokauden aikana edettiin 201 merimailia. Hetkellisen nopeusennätyksen pitää nimissään Hessu 12.8 solmua. Tuulet ovat olleet voimakkaita ja välillä liiankin takapainotteisia.
Eilen illalla nautimme ala Harrin kokkaamaa kanaa, joka maistui kovasta merenkäynnistä huolimatta kaikille erinomaisesti. Miehistön sopeutuminen Vahinen kallisteluihin on ollut suorastaan ihmeelistä. Kellään ei ole jäänyt lounas tai päivällinen missään matkan vaiheessa syömättä. Tänään päivällä otimme kevyemmän linjan ruokailuun ja nautimme sardiini/tonnikalaleivät kylmän huurteisen kera.
Menneen vuorokauden pääteemaksi muodostui Vahineen peseminen niin kannelta kuin sisältäkin. Pasi ja Ismo aloittivat omalla vahtivuorollaan railakkaasti. Jostain syystä takahytin sivuikkuna oli jäänyt kunnolla lukitsematta ja eikun saavillisen verran merivettä sisään kunnon aallon ansiosta. Siinä sai Harrin ja Tepon kassit sisältöineen automaattihuuhtelun. Tapahtumaköyhän yön jälkeen (kovaa tuulta ja vauhtia ei tässä kohtaa huomioida enään mitenkään) Sama parivaljakko katsoi, että messin tilat kaipaavat kunnon pesun ja sen myös järjestivät. Stanby-vuorolaiset Harri ja Teppo pääsivät kuivaamaan kunnolla kattoluukun kautta sisään tullutta vettä.
Jotta katastrofi olisi täydellinen niin allekirjoittanut päätti ohjausvuorollaan huuhdella takakannen. Valitettavasti takahytin tuuletus ikkuna oli vain valeessa ja taasen saatiin reilusti vettä täkille. Siinä sitten meni läppäri, Jannen kännykkä ja ties mitä. Siinä sivussa peseytyi lakanat ja patja, joita nyt kannella kuivaillaan. Vettä pärskähti niin reilusti, että sitloodan reunalla istunut Ismo suorastaan hävisi hetkeksi vesimassan peittoon.
Matkaa kohteesemme on noin 560 merimailia ja ainainen optimistimme Janne oli näkevinnään "valonpilkahduksen" English Harbour:ista.
Tämän blogin kirjoitti Esko
PS
Vaiherikkaan vuorokauden merkittävin episodi tapahtui tuossa
aamupäivällä:
Hälvälän elokuvakerho oli kokoontunut sitlooraan aamupäivänäytöstä varten. Meno ja meininki,niin katsomossa kuin elokuvassakin oli ylen leppoisaa.Sitte seurasi varsinainen katastroofi. Ruarissa leffakerhon sielu, tua kalapainimestari Esko ite. Sitten se tapahtu.Kesken leffan kiivaimman suutelukohtauksen, vanhan muodokkaan Vahine frouvamme tyyrpuurin pualeiselta lanteelta lensi ainaski kuution, ellei kaharen ryäppy lämmintä Atlantin vettä.Hetkessä oli näytös finaalissa.
Rojektorin ja valkokankaan yhteistä virkaa hoitanut Eskon läppäri särähti kerran. Niin oli kerhon näytös ainaski tältä kertaa ohi. Samalla kastuivat kaikki katsomosssa istuneet, nua oivat Tehinselän sailorit, ainaski munaskuitaan myären. Kovia koki myäs Jannen kamera ja taisipa siinä rytäkässä saaada siipeensä myäs jokunen kännykkä On tää Atlantin selekä vähä s...nan kuappanen ja suolanen tuumi Hälvälän elokuvakerho ja lähti kuivatusaskareisiin.
No tätä on pasaati parhaimmillaan. Tästä me kaikki nautimme. Vaikka pasaati on vieläkin harmittavan itäsuuntainen, niin uskon edelleen, että Steel Pan soi korvissamme sunnuntaina.
Torstai, 9.12 klo 14 Vahinen aikaa ; N 18.17.1, W 54.16.6
Torstai on toivoa täynnä, joku vanha vepsäläinen sanalasku kai? Meilä torstai tarkoittaa tänään Hessun syntymäpäivää joka rikkoo arkirutiiniamme mm siten että Hessulla on kippari Ramin päiväkäskyllä kielto puuttumasta mitenkään keittiön askareisiin tai muutenkaan päivän töihin - aika haaste siis tälle adhd tyypille. Pasi herätti Hessun aamukahvilla joka tarjoiltiin vuoteeseen. Lounaaksi Esko ja Harri taiteilivat synttärikakun josta tarkempi resepti alla kapun osiossa.
Kakku näytti kaikille maistuvan toisin kuin tätä ennen syöty brutaali lounas joka koostui kylmistä ohuista Chorizo-tyyppisistä makkaroista. Pohjanoteeraus lounaista tähän mennessä kapun sanoja lainatakseni, ei taida siis meidän kannattaa oikoa valmisruualla tältä valitulta tieltä.
Purjehdustapahtumista kulunut vuorokausi ei tuonut muutosta aiempiin. Tuuli jatkui 12 - 19 ms tasolla ja vuorokauden mailit olivat 199 nm. Jännä miten tällaiseen tuulee tottuu, kotivesillä tätä pitäisi jo kovana tuulena jossa usein tulisi jäätyä satamaan. Täällä ja tukevalla Swanillamme 12 ms tuntuu puuduttavalta ja tuulen noustua lähemmäs 20 ms tuntuu miehistökin intoutuvan veneen ohjailuun. Nopeusennätys viime yöltä Harrilla 13,4 solmua. Haaste kelisssä on tuulen suunta eli joudumme ajamaan maksimimyötäistä ja täydellä genualla ajaen tämä tarkoittaa n. 150 asteen tuulikulmaa. Joudumme hieman pohjoiseen reittipisteeltämme ja kapu jo eilen sanoikin että valmistautukaa jiippiin. Kun miehistö kyseli tarkempaa ajankohtaa, vastasi kapu "joskus huomenna iltapäivällä". Sellaista kolmiopurjehdusta siis näillä vesillä.
Aallot ovat aika suuria mutta näihinkin näyttää tottuvan. Juuri tätä kirjoittaessa iski suuri aalto kylkeemme ja vähän vettä lensi sisään. Näitä tapahtuu sen verran harvoin että pidämme pääsääntöisesti luukkuja auki ja näistä seuraa sitten aina hieman pärskeitä sisätiloihinkin.
Tänään kokkaamme illalliseksi ankancoiffintteja paistettujen omenoiden ja sienirisoton kera. Ehkä tällä saadaan kapukin taas tyytyväiseksi tuon pohjanoteerauslounaan jälkeen....
Matkaa Antigualle 433 nm eli perillä kuvitellaan olevamme lauantai illalla. Saas nähdä.....
Tarinasetänä tänään Harri.
ps. Hessu lähettää terveiset kotiin, kiitos kassiin piilotetuista onnittelukirjeistä. Ja muille synttärijuhliinkutsutuille; ymmärrän etette saapuneet runsaslukuisina hyvät ystäväni, keli on pienemmille veneille hieman kova ja aurinkokin polttaa vaaleaa ihoa.
PS
Vesijärven nuottakunta Hollolan Lahlesta oli ilmeisesti päättänyt muistaa kaveriaan, takavuosien lahtelaista julkkua, "vaatehuoneen Simoa", kun he latasivat tauluun simomaiset lukemat "Yksi ysi ysi". No tälläkertaa ei kuitenkaan euroja, vaan kuljettuja maileja. Tasaisena jatkuu matkamme.
Pikku-Hessun synttärien keittiövapautus näkyi lounaspöydän antimissa.
Tällä kertaa tarjolla oli kylmää makkaraa,joka jätkämäisesti lausuttuna oli "suoraan perseestä". Lieköhän perämiehelle tullut Cabo Verden mustien kanssa kommunikointiongelma. siltä ainakin tuote näytti ja maistui.
Synttärilounaan kuitenkin korvasi Harrin ja Eskon taituroima täytekakku.
Sen pohja koostui erilaisista kekseistä. Täytteenä olivat veljet kekseliäästi käyttäneet kermavaahtoa, mansikkahilloa, pakastemarjoja, suklaata, pähkinärouhetta ja muita varastojen uumenista löytyneitä herkkuja. Olisipa tässä kondiittorimestareille oiva resepti.
NO. Kotiin palattuaan Harri ja Esko lupaavat yhdessä Hollolan Martta tätien kanssa järjestää Lahden Kisahallissa kurssin, nimellä "Kekseliään kondiittorimestarin makea pyttipannu". Osanottajat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Tilojen täyttyessä tilaisuus uusitaan.
Olen monta kertaa todennut,että tämä pasaatiseiluu on kuin matkustaisi nelosen ratikalla Skattalle.
Nyt näyttää siltä etta teemme lähitunteina ensimmäisen jiipin sitten Kap verden.
ETA Antiqua edelleen lauantai-ilta.
Kippari Rami
TORSTAI AAMUN ERiKOISBLOGI
Noiden seitsemän hämäläisen jörrikän velikullan paras ulkohämäläinen kaveri, Naantalin Unikeko, Pikku Hessu täyttää tänään huimat 48 vuotta.
Sen kunniaksi olen kipparin oikeudella myöntänyt pentterissä suorastaan asuvalle Hessulle kaikkinaisen vapauden päivän palvelustehtävistä.
Pikku Hessun synttäreitä tänään vietettiin........(Säv. Putte-possun
nimipäivä)
Onnittelut
Kippari Rami
Perjantai 10.12 klo 10.30 matkaa jäljellä 289 Nm.
Hieno seikkailu lähenee määränpäätä. Viime vuorokausien hurjat kelit, etenkin rajut yölliset puuskittaiset tuulet pitivät koko porukan hereillä, kovan heilunnasta ja kolinasta johtuen. klo 02.00 yöllä oleva vahtivuoro totesi, että ohjaaminen kovasta puuskittaisesta tuulesta johtuen kävi työlääksi ja kippari antoi luvan rullata genuan sisään rauhoittaakseen tilanteen. Kova puuska tarrautui genuaan, jonka yläpää kiertyi runkonsa ympärille ja päätimme, että se saa olla paikallaan aamunkoittoon saakka. Saimme sen purkautumaan agressiivisten ohjausliikkeiden kautta. Kova kamppailu pimeällä Atlantilla jäi varmasti yhtenä mieleenpainuvana hetkenä kaikkien mieleen.
Aamuparlamentti istui klo 07.30 ja äänesti loppureitiksi suoraan St.Martinelle, jolloin osa porukasta jäi kaipaamaan poikkeamista Antigualla (Jokaisen tosi purjehtijan unelma). Demokraattinen päätös, pulinat pois! Suunnitelman poikkema paikataan purjehduksilla St.Martinilta Anguillaan ja St Bartsiille.
Päivä on taas kerran tuulinen ja loistavan aurinkoinen ja matka etenee hienosti, arvioitu saapumisemme St. Maartenille sunnuntai aamuvarhain.
Blokia kirjoitteli Teppo
Pitkään ovat nämä "Hämeen hitaat", mietteliäät velikullat pohdiskelleet Hamletin tavoin: "Ollakko vai eikö olla? mennäkkö vai eikö mennä?
Sinnekö vai tuonne mennä?" Tänä aamuna oli päätöksen aika. Kutsuin "YT-neuvottelun" kokoon. Pitkään pojat hieroivat pellavaisia hiusharjaksiaan. sivelivät nenänvarsiaan. Sitten Pasi teki yhteenvedon.
"Mammat oottaa Maartenilla, hotellissa hienohelmat. Sinne meirän mieli halaa." Näin oli lopullinen päätös aikaansaatu. Vahine liikkuu shakkihevosen askelin ja Antiqua hypätään tällä kerralla yli. Ei kun uudet koordinaatit plotterille ja menoksi. Sint Maarten ja Simpson Bay olkoon uusi kurssimme. Puoliltapäivin Helena sisar oli edellen selvästi SSE puolellamme.
Armoton kisa jatkuu. ETA Sint Maarten su ap.
Tekkuja sinne lumimyräköiden keskelle täältä subrooppisesta helteestä.
Kippari Rami
11.12.2010 lauantai klo 13 Vahinen aikaa(GMT-3)N 17 33 820 W 59 54 662
"Kaikki paitsi purjehdus on turhaa" ja purjehdus on muuten turhaa jos ei tuule. Viime yönä hieman ennen 00 oli pakko taas kääntyä apumoottorimme Volvon voimien puoleen. Ikivanhat, jo jonkun antiikin hemmon Kolumbuksen ajoista asti VR:n vessan varmuudella puhaltaneet pasaatituulet pettivät taas Atlanttin ensikertalaiset. Tuuli takaa kaakonpuoleisesti ja heikkona,vain 4-5 m/s ei riittänyt purjehdusvahtiin. Onko tästä tulossa trendi Atlantin ylityksille? Jos niin pitää varmistaa että mukana on myötätuuliin tarkoitettuja purjeita tai riittävästi polttoainetta jos tänne mielii kruisailemaan.
Yö Volvon vauhdittamana, matka etenee kohti Antiguaa. Aivan oikein, valveutunut blogimme lukija huomaa, ettei meidän pitänyt sinne enää mennä. Mutta odottavan aika on pitkä ja ajankuluksi päätimme muuttaa tehtyjä päätöksiä ja suuntaamme kuitenkin sinne, Antigualle St, Martinin sijaan. Matka on lyhyempi ja suunta on oletettavasti parempi mahdolliselle purjehdukselle.
Loppumatka tuntuu pitkältä, mutta samalla virittäydymme jo tunnelmaan kun/jos saamme maata näkyviin. Tämä on viimeinen päivä ylitystä, tätä suurta suunnitelmaamme "Atlantti 2010".
Olemme olleet tiivisti yhdessä yhdeksän äijää nyt kolmisen viikkoa. Onpa ollut hauskaa ja upea kokemus. Jonkinlainen "kertausharjoitus"jokaiselle. Äijämatka, Kokemus, jollaista voi sitten muistella vanhana kiikkustuolissa. Atlantti on kohta ylitetty ja jalat saadaan tukevalle maalle.
Lounaaksi tapasta, lihapullia, juustoja. jne. Aurinko paahtaa täydeltä terältä ja odetellaan että kannella tarkenisi. Päivälliseksikin on muuten myöskin lihapullia ja pastaa.
Helena näki maaata ennen meitä, etelämpänä ja Barbados sijatsee idempänä kuin Antigua.Toiveikkaina seuraamme tuulimittaria ja jos vaan vähänkin tuuli nousee, pääsemme taas purjehtimaan. Matkaa jäljellä n 100 nm.
Kirjurina tänään Hessu !
PS
Joopas eipäs,vaarinhousut leikki jatkui tänään. Seitsemän jurrikan sotamiesneuvosto piti kaksi erillistä miitinkiä. Lopputulos:"Kippari hei, me tahrotaan kuitenkin sinne Antiqualle". No eipä väliä tuumasin.Lomallahan täällä ollaan. Tässä mittakaavassa ne ovat samalla suunnalla joten komento:"Kaksikymmentä astetta vasemmalle". Ja taas mentiin kohti tuota purjehdusparatiisia.
Tuulet ovat tosiaan tänä vuonna olleet erikoisia. Alkumatkasta Kap Verden jälkeen päiväkausia lähes tyyntä. Keskivaiheilla hyvinkin navakkaa ja nyt jälleen tyyntä. Lisäksi, kun on tuullut on se ollut ylen itäistä.
Keskimääräistä Koillispasaatia emme juurikaan ole päässeet kokemaan. Uskon näkevämme maata tulevan aamuyön tunteina.Antiquan sataman saavuttanemme aamupäivän kuluessa.
Anyway. Sanon vielä kerran,että ties monestikko olen tämän retken tehnyt,niin mitään näin erikoista en ole säiden puolesta kokenut. Niin synkkänä kuin Hessu edellä pasaatin maalaa en kuitenkaan usko asian olevan. Vuosimiljoonainen pasaati tulee aina puhaltamaan. Vuodet eivät vain ole veljiä keskenään olen monesti todennut.Menköön tämäkin vuosi tilastohäiriöiden piikkiin.
Huomenta Blogimme lukijat. Hämäläisseitsikko, sekä me kaksi ulkohämäläistä Hessu ja mä olemme ylittäneet tuon rapakon. Pitkä on ollut matka ja kuoppainen tie. Nyt sataman valot siintävät. Kohta voimme sanoa solttupojan tavoin OHI ON (Allekirjoittaneen osalta ties monennenko kerran)
ENGLISH HARBOURIIN
On sunnuntainen aamuyö,
Sua hiljaa kuuntelen
On tauonnut sun aaltojesi pauha
Vain yllä kirkas tähtitaivas mielen valtaa rauha
Sit ilmestyvät etehemme Antiqua, sun valos On pimeää, ei vielä näy sun vuortes, asiuntalos On ootettu sun rantojasi viikko, melkein kaksi Ja Karibian polte muuttui yhä kuumemmaksi.
Oi English Harbour, tavannt oon sinut monta kertaa Oon kulkenut, oon etsinyt, en löydä sulle vertaa.
Oot Karibian kuuma helmi, paikka ihanainen Sä purjehtijan paratiisi, hieno satumainen.
On sunnuntai ja laguunilla kuumat rytmit soivat Kun ilta koittaa, musisoivat mustat pojat oivat Siel Raggae soi ja Steel pan pytyt tunnelman ne takaa Sen kokea saa illan tullen Hämeen poika vakaa.
Satamaa lähestyen koiravahdissa riimitteli
Kippari Rami
Sunnuntai 12.12.2010
ELÄKÖÖN ANTIQUA JA NELSON DOCKYARD
Aamu alkoi hämärtää. Itäinen taivaanranta vaaleni. Karibian kuuma aurinko teki nousuaan.
Eteemme avautui Antiquan Englisch Harbourin satamaan johtavan laguunin suuaukko. Oh hoh,
näyttääpä täydeltä,noinkohan tuonne mahtuu,tuumailin.
Aamuvarhaisella satama ei ollut vastannut VHF kutsuuni. Ei kun tutkimaan tilannetta.
Meillä oli tuuria. Paikka löytyi.Tavan mukaan. keula ankkuriin ja perä kaijaan. Hämeen poikien haave
oli toteutunut. Atlantti on ylitetty. Hyvä me.
Toki Marinan avauduttua jouduimme kerran shiftaamaan.Paikka johon töijasimme oli varattu
iltapäivällä saapuvalle megajahdille.
Maahantulomuodollisuudet. Ne olivat uusiin tiloihin avatun Officen myötä yksinkertaistuneet. Kun ne
takavuosina saattoivat kestää tuntikausia ja papereita täytettiin nippukaupalla, niin nyt proseduuri oli
ohi ystävällisten, kuvankauniiden mustien neitosten hoitamilla tiskeillä muutamassa minuutissa.
Byrokratia on täälläkin hellittänyt
Laiturikahvilan Englisch Breakfastin jälkeen kauan odotettu maasuihku.ja sitten baanalle.
Koska paikka on minulle kahden vuosikymmenen ajalta ylen tuttu,lupasin hoitaa päivän vahtihommat.
Nyt on aurinko laskemassa. On alkamassa Karibian musta ja kuuma yö. Osa joukostamme riensi lentokentälle, lentääkseen etujoukkona Sant Maartenille,missä vaimot odottivat pitkältä merimatkalta palaavia sankareitaan. Veneelle jäi kolme Vesijärven nuottakunnan muikunpyytäjää seilaamaan kanssamme tuon loppumatkan päätesatamaan. Siellä sitten taas on koko iloinen joukko koossa. Tuon päivämatkan seilaamme ylihuomenna kerättyämme voimia tässä aristokraattisessa Nelson Dockyardin venerilykeitaassa.
Istun yksin veneessä. jäljelle jäänyt miehistö meni kuuntelemaan suosittelemaani,ja kauan kehumani, Raggae ja Steel Pan musaa laguunin vastarinteellä. Tapahtuma on ikimuistoinen täällä aina sunnuntai iltaisin. Toivottelen heille nautinnolllisia Hetkiä Karibian kuumassa, mustassa yössä.Aitoa ja alkuperäistä aidossa ympäristössä ja rommipunssia (rommia ja eksoottisia mehuja) nautiskellessa. "Tää elämältä maistuu taas"
Hektisen päivän blogi jäi jälleen kerran kipparin vastuulle, joten tässäpä tämä kaikessa lyhykäisyydessaan. Vielä kuitenkin sen verran.
Korviini kantautui viesti Suomen säästä. Hurja on ero Toivakan ja Antiquan välillä, pyöreät 60 astetta. Vetäkää myssyt korville. Minä pyyhin hiet otsalta.
Hyvää alkavaa työviikkoa teille pakkasen panemille sinne raukoille rajoille toivotteleepi
Kippari Rami
13.12.
Karibian ilta alkaa hämärtää. Päivä on ollut kostean nihkeä. Muutama trooppinen sadekuuro on piristänyt mukavasti. Hämeen pojat lähtivät aamupäivällä Golf kentälle. Koska Antiqua on voimakkaasti brittivaikutteinen ja edelleenkin brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluva saari, niin täältä täytyy myös löytyä golf perinteitä Sen kuulemme kun veljet palaavat golfretkeltään.
Mainitsin edellä Antiquan kuuluvan Brittiläiseen kansanyhteisöön. Itse asiassa Antiqua ei yksin muodosta itsenäistä valtiota. Valtion nimi täydellisenä on Antiqua & Barbuda, eli pohjoinen naapurisaari Barbuda on toinen osa tätä valtakuntaa.
Pääosa näistä Pienistä antilleista on itsenäisiä ja kuuluvat kansanyhteisöön. Muutama on edelleen Ranskan ja Hollannin mertentakaisia provinsseja nauttien jonkinasteisesta itsehallinnosta. Niinpä aina kun siirrymme saarelta toisella vaihdamme myös valtakuntaa ja käymme läpi enemmän tai vähemmän työläät rajamuodollisuudet.
No takaisin tänne Englisch Harbouriin. Aina täällä käydessäni käyn moikkaamassa paikallista purjemaakaria. Hän aina muistelee suomalaisia purjehtijoita aktiivivuosiltaan. Erityisesti hän muistelee Olympiavoittaja Esko Rekhardia. Hän kertoo käyneensä Rskon kanssa monia kovia kisoja, mm Moskovan olympialaisissa joissa Esko tuon kullan voitti.
Eilen kerroin poikien menneen Raggae ja Steel Pan tapahtumaan. Hauskaa oli pojilla ollut. Harri todisti tämän hauskuuden aamulla esittämällä Kuvaamansa videon. Kun sitä katseli,niin kivaa oli ollut.
Itse istuin Vahinen kannella eilisen konsertin ajan. Kova musa kuului selvänä täälla Lagoonin vastarannalla. Blogin joka jälleen jäi kipparin kontolle poikien eläessä hektistä lomaelämää rakkaan harrastuksensa golfin parissa. Aamulla jatkamme matkaa Saint Maartenille, tuolle Hollannin ja Ranskan jakamalle saarelle. Pienten Antillien pohjoisosaan. Siellä tapaamme nämä muut Vesijärven sankarimatkailijat. Joukko on jälleen koossa. Sitten Onkin enää loppumuisteloiden aika. Olemme kaikki yhtä elämänkokemusta rikkaampia.
Sunnuntai 12.12 - Tiistai 14.12
Kipparimme Rami on ansiokkaasti jatkanut blokin kirjoittamista myös rantautumisemme jälkeen kun muu miehistö on jo hajaantunut tahoilleen totutellen jälleen maaelämään.
Viimeinen vuorokausi ennen Antigualle saapumista tuntui pitkältä, koneella ajaminen tyynessä kelissä ei ollut sitä mitä olisimme ylityksen finaalista odottaneet. Antiquan valot saatiin näkyviin lauantai illalla 23.45 ja tästä meni siiten vielä n. 6 tuntia rantautumiseen. Viimeisen yön tapahtumia oli myös matkamme viihdelaitteen hautajaiset eli Eskon vanha läppäri sai viimeisen kasteen Atlantiin kun aiempi merivesisuihku takakajuutan ikkunasta oli tehnyt laitteen toimintakunnottomaksi.
ATLANTTI OLI NYT SITTEN YLITETTY JA UNELMA OLI MEILLÄ KAIKILLA TÄYTTYNYT! Tätä oltiin tultu hakemaan ja nyt se on totta.
Antiquan English Harbor on kertakaikkiaan upea paikka. Jo sisäänajo tähän suojaiseen lahteen on mieleenpainuva ja varsinainen satama-alue on sitten kuin suoraan jostakin 1700 luvun englantllaisesta siirtomaavalta-ajalta vanhoine rakennuksineen. Satamassa on toinen toistaan upeampia veneitä joita palkkamiehistöt asuttavat ja odottelevat omistajien satunnaisia käyntejä veneillään. Tämä Boat People joukko on sekoitus nuoria miehiä, naisia ja joskus pariskuntiakin sekä yleensä sitten konemestareina tms tehtävissä työuransa jo päättäneitä konkareita. Nuorempi väki pitää yhtä ja yhdessä pidetään myös hauskaa kun ilta hämärtyy. Upea tapa kasvaa ja kansainvälistyä - olisi pitänyt joskus itsekin tätä kokeilla....
Falmouth Harbor on alueen toinen satama jossa sitten ovat vasta ne suuret jahdit - käsittämättömän upeita ja suuria aluksia joita kuvatessa kameran muistikortti uhkaavasti täyttyy.
Sunnuntai iltapäivällä nautimme hienon pitkän lounaan Falmouthin Yacht Clubin viihtyisässä ravintolassa. Pientä haikeuttakin oli ilmassa, olihan tämä tavallaan yhteisen osuutemme päätös kun Pasi, Ismo, Esko ja Janne lähtivät lentäen St. Martinille jatkamaan perhelomailun merkeissä. Kiitos Pasille upean reissun organisoimisesta koko porukalta.
Sunnuntai illan tapahtuma Antiqualla on illanvietto ylhäällä kukkuloilla - Shirley Hights nimisessä paikassa. Tänne kokoontuu niin purjehtijat, boat people, turistit sekä paikallisetkin pitämään hauskaa. Iltapäivä mennään elävän steel-musiikin merkeissä ja siiten loppuilta reggae tyylisesti. Poikien lähdettyä lentokentälle, Hessu, Teppo, Keke ja Harri suuntasivat siis tietysti myös tänne. Lyhyesti sanottuna uskomattoman hauska ilta joka huipentui lopussa yhteistanssiin Suomi vastaan muu maailma...
Kovakuntoista porukkaa Vahinella kun maanantaina pääsimme kuitenkin ajoissa jalkeille ja aamiaisen jälkeen Hessu, Teppo ja Harri lähtivät saaren pohjoispuolelle golffaamaan. Hieno kenttä ja lähes tyhjä. Paluumatkalla tulimme saaren pääkaupungin St. Johnin kautta. Värikäs karibialaiskaupunki jossa
turismi tuntuu elävän vahvasti lähes päivittäin saapuvien loistoristeilijävieraiden varassa.
Illallinen nautittiin oman rantamme Italialaisessa ravintolassa joka oli aivan huippupaikka.
Matkan aikana on keskuteluissa ollut usein perhe ja kotiin liittyvät asiat mutta työasioista ei olla juurikaan puhuttu. Irtiotto on siinä mielessä ollut kyllä täydellinen. Harvoin on nykyään enää mahdollisuutta olla puheluiden ja sähköpostien ulottumattomissa - tässä muisteltiin aikoja 15 vuotta sitten... Maanantai-illalla yömyssyjä nautiskellessa sataman yössä, alkoi lähestyvä kotiinpaluu jo hiipiä keskusteluihin. Vaihdettiin Hessun kanssa kokemuksia työelämästä, haasteista ja onnistumisista - ihmisistä ja erilaisuudesta. Oli mukava huomata että työhön paluukin on asia jota tällaisen loman jälkeen alkaa jo jopa odottaa. Johtuu tietysti myös niistä upeista työkavereista joita meillä molemmilla tuntuu pelkästään olevan...
Satamassa olomme aikana Rami ja Keke ovat saaneet veneemme taas siistiin kuntoon ja lähtövalmiiksi. Atlantin sotkut on siivottu ja matka voi jatkua.
Tätä kirjoitellessa on kello 0530 tiistai aamuna. Heräsin ajoissa ja kohta herättelen muun miehistön aamupuurolle. Lähdemme heti kun aamu valkenee jatkamaan matkaa kohden päätepistettämme St. Martinia. Matkaa on n. 100 nm eli leppoisa päiväpurjehdus luvassa.....
Tarinat teille tarjosi tällä kertaa Harri
PS
Kivaa kun on ollut kivaa. Nyt tösiaan trossit irti, ankkuri ylös ja menoksi.
Mietimme vielä mahdollista piipahdusta matkan varrella olevalla Sant Bartsilla. Saarihan on muisto Ruotsi- Suomen ajoilta,jolloin mekin olimme kaukaisen saaren isäntiä, jos näin voidaan todeta. Sitten tuon muutaman vuosikymmenen jälkeen tuo pahuksen kunkku, en muista kuka lie tuolloin olikaan vallassa, kävi kauppaa keisari Napoleonin kanssa ja vaihtoi saaren(muistaakseni) Göteborgin kauppaoikeuksiin. Niinpä emme enää voi laulaa lastenlaulun sanoin: "Vaarilla on saari, se oma saari on........" Joudumme vieraulemaan vieraalla maalla. No, muistona on tuosta ajasta pääkaupungin nimi Gustavia.
Ja sitten menox Kippari Rami
Keskiviikko 15.12 klo 0600 St. Martin, Simpson Bay redillä N18.02.06 W 63.06. 10
Taas tuli herättyä varhain seuraamaan auringonnousua joka näytelmänä ei pettänyt tälläkään kertaa. Sataman valot loistivat vieressä yöllä ja nyt aamulla edessä vasemmalla näkyy lentokenttä aivan rannassa ja valkoinen hiekkaranta kylään päin. Vettä alla n 5m, vesi turkoosinsininen
Saavuimme yöllä n. klo 00 St. Martinin Simpson Bay laguunin ulkopuolelle. Kyseessähän on city-laguuni saaren toiseksi suurimman kaupungin sydämessä. Sisäänajo tapahtuu nostosillan kautta ja yövyimme ankkurissa ja ajamme sisään ensimmäisessä nostossa klo 0930.
Eilen meillä oli n. 100 mailin purjehduslegi mutta pasaatit pettivät meidät tälläkin kertaa. Tyynen kelin takia jouduimme moottoroimaan valtaosan matkasta, purjehdusta ehkä kaikkiaan max kolmaosa matkasta. Välillä tuuli ihan mukavasti ja päivän paras vauhti nousi karvan päälle yhdeksän solmun. Noh, olihan lämmintä, muutama sadekuurokin mutta kieltämättä tylsää ajella koneella. Moneen kertaan todettiin että jos valittavana tällaiselle legille on tyyni aurinkoinen sää tai sitten kunnon myräkkä vaikka sateen kera, kaikki olisimme valinneet jälkimmäisen. Kertooko pohjoisen karujen olojen kasvateista....
Tämä on samalla matkapurjehduksemme päätesatama eli jäljellä meillä (Hessu, Harri, Teppo) on muutama päivä turismia tällä saarella ennen kotiinpaluuta. Pasi, Janne, Esko ja Ismo palaavat daameineen Vahinelle vielä torstaina jolloin luvassa on perhepurjehdusta - toivottavasti silloin on tuulta heillä.
Matkaa voi siis katsoa tässä vaiheessa jo taaksepäin- oliko se sitä mitä tulimme hakemaan ja löytyikö se maanpäällinen paratiisi täältä Karibialta?
Kaiken kaikkiaan Atlantin ylitys oli upea juttu, nyt se on sitten tehty. Hienointa oli päästä tekemään tämä reissu upeassa porukassa jossa tsemppiä ja huumoria riitti. Parhaita kokemuksia kaikille oli upea purjehdus suurissa aalloissa silloin kun tuulta oli reippaasti. Vahine on tehty tänne ja kovaan keliin. Oli yllättävän helppo sopeutua myös tähän kolmivuorotyöhön kaikkine ruutiineineenkin- siivousvuoroistakaan ei paljoa purnattu ja ruokailuhetket olivatkin sitten yhtä juhlaa kuten blogimme lukijat varmasti ovatkin jo voineet moneen kertaan todeta. Gourmet tason ruokailua ankeissa veneilyolosuhteissa - homma toimii hienosti vaikka kokkaus ja tiskaussuoritukset joka suuntaan heiluvassa keittiössämme olivatkin välillä vähän haastavia. Parhaaksi työekentelyasennoksi keittiössä osoiittautui "kolmituki", valat niin levälleen kuin pystyy ja otsa seinään. Kokintakki, joka jokaisella "päivän kokilla" oli, kokosi hyvin hiet keittiön saunanlämmössä. Myös yövuorot kuutamossa tai kirkkaan tähtitaivaan alla jäävät varmasti mieleen. Urheilusuorituksen puolelle homma meni niinä öinä jolloin tuulta oli 15 - 19 ms, ajettiin tummaan pilveen joka heikensi näkyvyyden ja nostatti suunnaltaan vaihtelevan kovan tuulen.
Swan tuntui lentävän mustassa yössä ja vauhti tuntui todella kovalta. Katse tiukasti kaikissa mahdollisissa mittareissa ajokompassista kolmeen eri tuulimittariin oli ainoa tapa pitää vene kontrollissa. Ohjaaminen oli tosi raskasta ja vaikeaakin mutta hienosti näistä kuitenkin selvittiin. Nopeusennätys jäi lopulta Pasille 13,8 solmua. Näitä nopeuksia rekisteröimme lokin mittaamana- oikeampi gps nopeus ei ollut aktiiviseurannassa, joten tiedoksi tämä muille Vahinea kipparoineille.
Entäs sitten ne negatiiviset asiat tai pettymykset? Suurin pettymys oli ilman muuta ajoittainen tuulen puute- pasaatit eivät toimineet normaalisti tänä vuonna. Samaan aikaan startannut ARC kisa Atlantin yli lienee kärsinyt tästä ilmiöstä erityisesti- emme tosin ole käyneet tsekkaamassa kisan sivuja. On hyvin turhauttavaa ajaa avointa rannatonta ulappaa tuntikausia moottorilla- varsinkin kun Vahine ladymme moottorin käyntiä saatteli pieni häiritsevä pakokaasusavu. Onneksi näihin tyyniin yövuoroihin saimme pystytettyä sitten Eskon elokuvateatterin.
Löysimmekö paratiisin? Kyllä ja ei - Antigua oli satamien osalta upea paikka, muu osa saarta on aika köyhää ja osin epäsiistiäkin. Menomestana kuitenkin "Koko Maailman Hanko". St. Martin tutkitaan lähipäivinä. Ilmastohan täällä on upea tähän aikaan vuotta, koko ajan lämmintä mutta ei aivan mahdotonta ja sateet raikastavat päiviä välillä rankkoina kuuroina.
Purjehduksesta Karibialla meille jää vähän puutteellinen kuva- tuulta kun ei täällä päässä ollut. Eilisen kokemuksella kuitenkin tämä saaristo on täysin erilainen kuin omamme. Välimatkat ovat aika pitkiä ja matkan eteneminen on välillä tuskastuttavan hitaanoloista kun sama saari jököttää vieressä tuntikausia. Todennäköisesti palaamme tänne tutkailemaan saaria uudestaan- emmehän nähneet nyt kuin kaksi saarta ja niitä matkailuesitteiden sinipohjaisia laguuneita on varmasti jossakin meitä odottamassa. Tosin tätä kirjoitettaessa kuului kannelta juuri huuto että nyt vesi on sitä turkoosin sinistä ja pohja näkyy selväsi n. 5 m. syvyyteen. Olemme tähän mennessä olleet niissä syvissä vesissä.
Hessun kanssa eilen illalla kannella fiilisteltiin ja keskustelu kääntyi siihen missä ne hienoimmat purjehduskokemukset on saatu. Tämä reissu oli hieno mutta Pohjolan saaristo niin keväällä, kesällä
kuin syksyllä on kyllä se meidän oma paratiisimme. Varsinkin hienoilla kesäkeleillä Jurmon saaristokylä, Maarianhaminan tai Hangon täpötäydet marinat ja rannat tai jotkut upeaakin upammista Merikarhusaarista tai kotiseuran tukikohta saunoineen - se on ainakin meille maailman parasta.
Mutta kuten sanottu, voi täälläkin purjehtia....... Ja siis tämän ilmaston voisi tuoda ainakin marraskuiseen Suomee välillä lainaksi, tosin sielläkin alkoi kuulemma upea talvi heti lähtömme jälkeen.
Kiitokset kaikille blokimme lukijoille omasta puolestani, viimeiset raportit tulevat lähipäivinä sitten st. Martinin kierrokselta.
Tuleville Vahine purjehduksille toivotamme reippaita tuulia, Vahine-mamma tyykkää niistä ja hauskoja hetkiä maailman merillä.
Pippurimyllyn voisi joku hankkia tänne ja sähkövatkaimen ja...
Harri
PS. Kiitokset myös kotijoukoillle, jotka mahdollistivat tämän haaveen toteutuksen ja kiitos myös työtovereille ymmärryksestä ja tuesta, mahdollisuudesta olla lomalla tämän neljän viikon jakson. //Hessu
PS2
Harri osoittaa yllä oivat reportterin ja matkakirjailijan lahjansa. Hän kertoo mukavan kuvailevasti legimme kulusta. Legimme, jonka kummallisista kelioloista olemme raportoineet yhä uudelleen ja uudelleen. Meidän on kuitenkin todettava takavuosien "räimäyhtyeen", Marx, Engels, Freud & Jung tapaan, "Herra antoi, Herra otti, tyydy siihen Hottentotti". Melkeinpä kaikkeen muuhun voi kippari aluksessaan vaikuttaa paitsi säähän. Koska legimme on nyt matkallisesti takana ja vietämme yhdessä enää pari päivää, niin haluan jo tässä vaiheessa kiittää Teitä kaikkia mukana olleita. Olitte pääosin hyvin kokemattomia purjehtijoita tavatessamme Teneriffalla. Tästä huolimatta olette suoriutuneet tästä aika-ajoin pitkästyttävästäkin matkasta hienosti. Teistä on kasvanut purjehtijoita sanan varsinaisessa merkityksessä. Jatkakaa tätä hienoa harrastusta.
Harrin blogiosan loppuun on minun helppoa yhtyä. Olen purjehtinut pitkän ikäni aikana hyvin monissa paikoissa. Mutta mitään niin hienoa kuin suomalainen saaristomaisema, intiimit satamat ja kesäinen saunan tuoksu, on en ole missään tavanut. Siitä tulee meidän kaikkien olla onnellisia. Onnellisia,tuosta maisemasta, joka tänä päivänä on lumen ja jään peittämä, mutta silloinkin yhtä kaunis. Nauttikaa siitä.
Kostean nihkeät helleterkut koti-Suomen hienoon valkeaan pakkaspäivään toivottelee Kippari Rami
Torstai 16.12.2010 St. Martin
Viimeinen päivä Vahinella. Osa miehistöstä jatkoi golfharrastustaan St.Martinilla ja loput palasivat
rouviensa ja Esko koko perheensä kanssa päiväpurjehdukselle. Hessu oli vielä kerran lupautunut
hoitamaan keittiövuoroa ja suun nitellut maittavan kevytlounaan Rom Punchin kera. Tarjoilu pelasi.
Atlantin ylittäjien onneksi ja riemuksi tuulta oli riittävästi, matka joutui. He saivat vihdoinkin harjoitella vendaa, kun seilasimme Simpson Bayn ja Philipsburgin edustalla edestakaisin. Pidemmälle emme 6 tunnissa kerenneet. Vietimme tuulisen ja osittain sateisen päivän, mutta se ei tunnelmaa haitannut.
Haluamme kaikki vaimot kiittää kapteeni Ramia ja perämies Kekeä, jotka luotsasivat miehemme turvallisesti perille. Meillä on nyt omat miehet kainalossa, aurinkoiset Karibian päivät sekä kuumat yöt. Kohta lähdemme ja jätämme Vahinen jatkamaan matkaa...
Terveisin Pasin vaimo Tuija ja Jannen vaimo Silja meidän kaikkien vaimojen puolesta.
PS
Kiitän kaikkia Atlantin ylityksellä mukana olleita "Vesijärven nuottakunnan" mukavia veljiä, sekä tänään joukkoomme liittyneitä perheenjäseniä näistä aikaansaamistanne mukavista muistoista. Ne tulevat aina säilymään muistoissamme ainutkertaisena, ja hienona kokemuksena, Olitte vanhana keskinäisenä ystävä- ja kulinaristijoukkona unohtumattomat "seitsemän veljestä", suomalaisjurrikoita parhaasta päästä.
Toivotan teille mukavaa ja turvallista kotimatkaa sinne kauniiseen lumen ja jään maahan. Ei muuta kuin pitoa suksiin ja menoksi.
Vielä haluan toivottaa Teille kaikille oikein rauhallista Joulua.
S/Y Vahinen runkomiehistön puolesta
Kippari Rami
