Elämä on sittenkin oikeudenmukainen! Sai rakkaani takaisin ja olimme valmiit uuteen yhteiseen koitokseen purjehduksen merkeissä. Tosin meillä siunautui "ylimääräistä" aikaa suvaitsevan kipparin avustuksella ja saimme viettää rakkaani 25-vuotis syntymäpäiviä Benalmadenassa yöpyen hotellissa, kahdestaan, muutama yö ennen seuraavaa legiä ;)
Seuraavan legin kokoonpano oli tuttu päällystön osalta, eli 2 henkilö, mutta asiakas-/oppilasmäärä oli nytten supistunut aivan loistaviin yltäneisiin 7 purjehtijaan!
Tähän lainaa jälleen asiakkaiden blogia matkastamme kohti Tenerifeä:
3.11. Gibraltar, N 36°08,13 W 5°21,35
Vahinen uusi miehistö astui laivaan Benalmadenan satamassa kello 12.
Takahyttiä miehittävät Pia, Heidi, Oscar ja Markus; keulassa majailee Arthur (Ara) ja toisessa välihytissä parikunta Kirsti (Kiti) ja Mikko.
Päällystö Reijo ja Keijo (Keke). Vene ei siis ole aivan täynnä ja kenenkään ei tarvitse punkata salongissa, jossa kuljetaan edestakaisin.
Luksusta siis!
Nopean täydentävän kaupparetken jälkeen köydet irrotettiin ja keula suunnattiin kohti Gibraltaria, jonne saavuttiin aamuyöstä 4n maissa paikallista aikaa. Koska satamakonttori aukesi vasta puoli 9, olimme loppuyön ankkurissa Gibraltarin lahdella. Ankkurointikin onnistui, kun Keke pyöritti putkipihdeillä ankkurimoottorin vääntyneen lukitusmekanismin auki. Matkaa tehtiin todella vaihtelevissa tuulissa: parhaimmillaan yli kymmenen solmua ja osa moottorilla, kun tuuli loppui kokonaan. Oikein leppoisa alkutaival kuitenkin.
Aamu valkeni kauniina ja aamupalavahdin kauniilla Jaakko-kulta –kaanonilla – tai ainakin laululla ☺. Yöllä oli monia paleltanut, joten talvi on saapunut tännekin, vaikka asteita on yölläkin pitkälti yli kymmenen.
Siirryimme ankkurista laituriin ja jakauduimme eri tehtäviin: kannen pesu, laakongin (kävelysilta laituriin) kiinnitys, ruokavaraston inventaari ym.
Sitten alkoikin vapaa-aika, jonka useimmat lähtivät viettämään yli 400 metriä korkealle Rock-vuorelle. Ylös mentiin köysiradalla ja ensin tutustuttiin apinoihin tai paremminkin yritettiin olla niitä häiritsemättä. ”Kivellä” riittikin uudempaa ja vanhempaa linnoitusta – ehkä suurimman vaikutuksen teki kuitenkin luonnon muovaama tippukiviluola, jonka pohjan ajateltiin aikoinaan muodostavan käytävän Afrikan puolelle; Gibraltarin apinoiden ajateltiin aikoinaan tulleen sitä kautta! Kyseessä siis kuitenkin legenda. Kitin, Mikon, Markuksen, Oscarin, Aran ja Heidin ryhmälle kertyi navigaattorin mukaan kävelykilometrejä noin 10! Ja suurin osa ei ollut todellakaan tasaista maata. Saa siis nähdä, kuinka moni pääsee luukusta ylös kannelle huomisaamuna…
Aamusuunnitelmana on lähteä satamakonttorin avauduttua puoli 9 aikaan kohti Porto Santoa; Madeiran lähisaarta. Meripäiviä on laskettu kertyvän noin 4, matkaa hieman vaille 600 merimailia.
Nyt maistuvan illallisen jälkeen kohti höyhensaaria!
Heidi
Terveisiä Miisalle, Mikaelille, Roosalle ja Katille toivottaa Kiti-mummi
4.11.
Pääsimme vihdoin lähtemään Gibraltarilta ennen puoli kahtatoista. Veden tankkaaminen kesti uskomattoman kauan, koska vettä tuli letkusta niin hitaasti - insinööriopiskelija alkoi jo tehdä laskuharjoituksia virtausnopeudesta ja laskun lopputulos vaikutti toivottomalta. Onneksi selvisimme vähän nopeammin. Sitten vielä polttoainetankkaus eri paikassa.
Nyt olemme tehneet matkaa melkein neljä tuntia hienossa auringonpaisteessa. Tuuli oli aluksi takaa ja ajoimme virsikirjaa, joka osoittautui melkoisen ristiaallokon takia haastavaksi. Muutimmekin purjeet samalle puolelle ja meno tasoittui. Kiti ja Mikko pystyivät jopa keittämään kunnon kahvia eikä vain vettä ja muruja. Ohitimme juuri kaksi hylkyä noin puolin mailin päästä - niiden kohdalla olisi ollut vettä vain vajaa kolme metriä ja Vahinen syväys on kolme metriä. Ei siis haluttu käydä ihan lähellä.
Tällä hetkellä ykkösvahti (Heidi ja Markus) ovat stand-by vahdissa ja alkavat valmistella päivällistä. Heidi ehti jo kuoria perunat - Markus vielä mietiskelee vapaavahdin jälkeen punkassa. Eipäs, kun nousi juuri! Tarkoitus olisi laittaa uunikanaa. Kana on kylläkin vielä osittain jäässä, joten nähtäväksi jää, milloin syömme. Ennen aamua kylläkin :). Kolmosvahdista Ara on ruorissa ja Mikko hengessä mukana odottaen vuoroaan.
Uutta on tänään opittu jo paljon: Keke avasi liivinsä ja selosti sen toiminnan, kakkosvahti (Kiti, Piia ja Oscar) on avannut genuan
(etupurje) ja rullannut sen myös sisään. Kakkosvahti kunnostautui myös maukkaan kalakeiton laitossa lounaaksi.
Vahinella siis kaikki hyvin ja tyytyväisiä purjehtijoita kannella auringon lämmössä.
Heidi
Lauantai 6.11
Tänään aamu sarasti samalla suhteellisen leppoisalla myötäisellä tuulella kuin edellisenä päivänä. Sillä erotuksella toki, että pientä pilvisyyttä oli. Nopeus sellainen 5 solmua.
Aamupäivä osoittautui sitten varsinaiseksi eläinkunnan esittelyksi.
Ensin Vahinen ohitti muutama delfiini. Sitten vajaan metrin kokoinen kilpikonna havaittiin vedessä. Ja lopuksi tuli n. puolin tunnin aikana yksitellen muutama yli 5 metrin pituinen valaseläin Vahinen takaa, jokunen vain muutaman metrin päähän.
Jatkamma kohti Madeira-saaria.
Marcus
10.11. Madeira, Quinta do Lorde
Porto Santo jäi eilen taakse ja teimme lyhyen, mutta intensiivisen purjehduksen Madeiralle. Vauhti oli 9-10 solmun välillä ja saimme muutamia kunnon kuohuja kannelle. Matkaa oli vain noin 30 mailia, joten olimme täällä jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Aivan sataman suulla näyttäytyi hylje!
Aika Porto Santossa kului nopeasti ja kaikki olivat vähän omilla teillään. Kävely useita kilometrejä pitkällä hiekkarannalla oli rauhoittavaa - tosin hiekka oli lähes juoksuhiekkaa eli upotti kunnolla.
Ara ja Oscar uskaltautuivat uimaankin - vesi oli kirkasta, mutta kalat liian nopeita kuvaukseen.
Päivän aikana sat... - eikun ilmeni sumutihentymiä useaan kertaan, mutta päivä oli lämmin ja voittopuolisesti aurinkoinen. Keke, Piia, Kiti, Mikko ja Heidi istuskelivat paikallisessa kuppilassa nauttien vastapuristettua appelsiinimehua, jolla oli luovuutta vapauttava vaikutus. Pöydän ääressä kehkeytyi hetkessä businessidea, jolla pystyttiin työllistämään koko miehistö. Hankkeen laillisuudesta vastaava tosin totesi joutuvansa ennen toteutusta vaihtamaan nimensä...
Ennen iltaruokaa Oscar ja Heidi innostuivat vielä taiteilemaan maalauksen betoniseen aallonmurtajaan; lukuisten muiden joukkoon.
Vahinen maalivarasto tosin rajoittui ultramariinin siniseen. Epätasainen alusta ja maalarinteippien asettelu asettivat "taiteilijoille" pieniä haasteita, mutta lopputuloksena saatiin ihan mallikas "logo".
Olemme siis olleet yhden illan Quinta do Lorden pienessä satamakylässä.
Kylä on tosin vasta rakenteilla, mutta satama suihkuineen on uudenkarhea ja siisti. Suurin osa käveli hieman lähimaastossa ja söi veneellä tai lähikuppilassa. Markus oli reipas ja teki jo retken Funchaliin, Madeiran pääkaupunkiin, jonne on matkaa noin 30 kilometriä.
Nyt on syöty aamupala ja melkein kaikki ovat lähdössä saarikierrokselle vuokraamallamme minibussilla. Tarkoitus on käydä laava-altailla uimassa
- eivät ole lämmitettyjä, joten ainakin Heidi miettii vielä :). Sitten ajamme vuoren huipulle, jossa voi olla jo aika kylmää, lähellä nollaa.
Uusi ja jännittävä päivä siis jälleen odottaa Suuria Seikkailijoita!
Heidi
Heidi ja Keke lähettävät terveiset Arc-kavereille. Ps. Vahineen hankittu jääpalakone on tosi kiva :)
11.11. Madeira, Quinta do Lorde
Keskiviikkoaamuna 10.11. hajaannuimme kahdelle taholle: Markus patikoimaan ja me muut kahdeksan sumuisten vuorten gorillaa pikkubussilla saarta pitkin ja poikin sahaamaan.
Markus pääsi kokemaan korkeanpaikankammoa 11 km:n levadalle 800 m korkeudessa. Onneksi pilvet olivat niin korkealla, että näkyvyys oli niin huono, ettei vertigoa päässytkään syntymään.
Hyundain pikkubussissa elokuvatuottaja Keke kehitteli menestystarinoita eri genreille toinen toisensa perään. Ilmeisesti Postafen-matkapahoinvointilääke tehosti ohuen vuoristoilman päätä sekoittavaa vaikutusta siten, että ulkopuolinen tarkkailija olisi voinut erehtyä luulemaan meidän rikkovan säätiön purjehdusten alkoholitonta linjaa.
Ensimmäinen pääkohde autosafarilla oli Porto Moniz saaren luoteisnurkassa, jossa on usein tuulista. Aioimme uimaan luonnon laavakivialtaisiin, mutta pettymykseksemme alue oli suljettu poliisin nauhoin. Rantaan jyräävät aallot korkealle ilmaan nousevine tyrskyineen olivat huikeaa nähtävää.
Seuraavaksi ajoimme vuoristotietä 1810 m korkeuteen hetkeä ennen auringonlaskua. Matkalle mahtui hyvin erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä.
Hyundain renkaiden ote lipsahteli jyrkissä nousuissa märällä tiellä.
Eräässä kohdassa tie oli keskiviivaa myöten valahtanut alas, ja työpartio oli peittämässä aukkoa isolla levyllä. Hyytävän tuulisella vuorenhuipulla pilvien ja valon leikkiessä maiseman epätodellista vaikutelmaa oli vaikea vangita kameralla.
Palattuamme meren tuntumaan Funchalin iltaan syömään ravintolan sisäänheittäjä yritti halata Oscaria. Hurjan näköinen merenkyntäjäjoukko Oscarin takana sai hänet luopumaan aikeistaan nopeammin kuin olisi ehtinyt lausua Paternosterin, saatikka pyhän sakramentin.
Torstaiaamuna merellä harjoiteltu herääminen mihin aikaan vuorokautta hyvänsä oli tarpeen, kun 6:15 starttasimme turbo-intercooler-dieselin, joka sinkosi meidät jälleen serpentiinitietä ylös. Yli 1000 metrin korkeudelta ihmettelimme kaukana alapuolellamme näyttäytyvää Nunnalaaksoa ja sieltä kantautuvaa kukonlaulua.
Piian ja Keken tehoryhmä varmisti kauppareissullaan perjantaina alkavan seuraavan purjehdusosuuden muonituksen meidän muiden hurvitellessa ja kurvitellessa.
Satamassa Vahine on ollut kiinnitettynä laituriin naruilla, jotka veneen liikkuessa pitävät sellaista narinakonserttia että nukkuminen veneen etuosassa on vaikeaa. Tosin päällystöltä saimme tietää, että ensinnäkään kyseiset kiinnytyselementit eivät ole naruja vaan köysiä ja toiseksi että köysien narina kuuluu purjehdukseen.
Quinta de Lorden satamasta raportoivat
Kiti ja Mikko
P.S. Terveisiä Miisalle ja Mikaelille sekä Ritvalle ja Pekalle Aurajoen ja Palojoen varsiin.
14.11. Rubicon, Lanzarotte
Eftersom vi har en mycket internationell "crew" - tre av nio är finlandsvenskar, skrivs bloggen den här gången även på svenska.
Vi lämnade Quintas do Lorde -hamnen vid 9.20 på fredagen och styrde Vahine mot Lanzarote. De första timmarna seglade vi med storen och mesanen, men sedan mojnade vinden och vi var tvugna att starta motorn.
Nå, det var förståss lättare att baka sämlor :), men mycket tråkigare annars. Uttråkningen ledde till några circusjippon av Ara och Oscar...
Lördagen började med Markus födelsedag och han fick första gratulationerna vid midnatt. Skönt att fylla år på Atlanten! Markus kommer säkert att fira alla sina kommande födelsedagar lika exotiskt :).
Senare steg solen upp, men tyvärr fick vi inte bättre vindar och vi fortsatte med 7,5 knops hastighet med motorn. Under de lugna dagtimmarna såg vi oerhört många fartyg - tre! Vi läste böcker, spelade kort och åt
- förstås. Oscar, Ara, Piia, Mikko och Heidi simmade också från båten.
Vattnet var varmt och det kändes skönt när de stora vågorna vaggade upp och ner.
Mitt i allt började Vahines elkompass bete sig konstigt och felet hittades inte. Vi har nog en vanlig kompass så att några större problem orsakade felet inte.
Efter kvällsmaten firades Markus och kaptenen Reijos födelsedagar (Reijo har sin på söndagen) med en tårta som bakades av Kiti, Oscar och Piia under morgonvakten mellan 3-6 :). Nam! Piia målade också vackra kort med havsmotiv med vattenfärger.
Nu har vi just anlänt till Lanzarote (c. 8.30) och firade Reijo - och alla pappor - med ett glass skumvin.
Grattis på farsdagen!
Heidi - rättad av Oscar
Maanantai 15.11.2010:
Tänä aamuna pian satamasta lähdön jälkeen muutama delfiini ilostutti kannella olijoita. Ohjauskompassi oli taas kunnossa, joten vaivalloisemmasta perinteisen kompassin käytöstä voitiin luopua.
Päivällinen viivästyi, kun sivuaallokon meitä voimakkaasti heiluttaessa kahvia kaatui keittiön työpöydälle, josta on raot jääkaappiin. Avattuamme jääkaapin huomasimme, että siellä oli kahvimaito valmiina loiskimassa kaapin pohjasyvennyksessä. Puolillaan ollut huonosti suljettu maitotölkki oli kaatunut ja tyhjentynyt kaapin pohjalle. Kahvin ja maidon seossuhde oli niin vahvasti maidon puolella, että kahvi jäi juomatta. Kaiken kukkuraksi kyljellään ollut pestokastikepurkki oli vuotanut öljyistä sisältöään kaappiin. Siivoaminen oli oikea acid test, koska jääkaapin tyhjennetty sisältö, siivousämpäri ja ruuantähteet liukuivat voimalla ja vauhdilla edestakaisin Aallokko aallokko kutsuu -kappaleen tahtiin.
Kannelle näkyivät 20.00 (N 28° 33', W 15° 16') Las Palmasin valot 30 mpk päässä, mutta kuu veti niistä voiton kirkkaudellaan.
Seuraavan legin kokoonpano oli tuttu päällystön osalta, eli 2 henkilö, mutta asiakas-/oppilasmäärä oli nytten supistunut aivan loistaviin yltäneisiin 7 purjehtijaan!
Tähän lainaa jälleen asiakkaiden blogia matkastamme kohti Tenerifeä:
Malaga - Madeira - Teneriffa
3.11. Gibraltar, N 36°08,13 W 5°21,35
Vahinen uusi miehistö astui laivaan Benalmadenan satamassa kello 12.
Takahyttiä miehittävät Pia, Heidi, Oscar ja Markus; keulassa majailee Arthur (Ara) ja toisessa välihytissä parikunta Kirsti (Kiti) ja Mikko.
Päällystö Reijo ja Keijo (Keke). Vene ei siis ole aivan täynnä ja kenenkään ei tarvitse punkata salongissa, jossa kuljetaan edestakaisin.
Luksusta siis!
Nopean täydentävän kaupparetken jälkeen köydet irrotettiin ja keula suunnattiin kohti Gibraltaria, jonne saavuttiin aamuyöstä 4n maissa paikallista aikaa. Koska satamakonttori aukesi vasta puoli 9, olimme loppuyön ankkurissa Gibraltarin lahdella. Ankkurointikin onnistui, kun Keke pyöritti putkipihdeillä ankkurimoottorin vääntyneen lukitusmekanismin auki. Matkaa tehtiin todella vaihtelevissa tuulissa: parhaimmillaan yli kymmenen solmua ja osa moottorilla, kun tuuli loppui kokonaan. Oikein leppoisa alkutaival kuitenkin.
Aamu valkeni kauniina ja aamupalavahdin kauniilla Jaakko-kulta –kaanonilla – tai ainakin laululla ☺. Yöllä oli monia paleltanut, joten talvi on saapunut tännekin, vaikka asteita on yölläkin pitkälti yli kymmenen.
Siirryimme ankkurista laituriin ja jakauduimme eri tehtäviin: kannen pesu, laakongin (kävelysilta laituriin) kiinnitys, ruokavaraston inventaari ym.
Sitten alkoikin vapaa-aika, jonka useimmat lähtivät viettämään yli 400 metriä korkealle Rock-vuorelle. Ylös mentiin köysiradalla ja ensin tutustuttiin apinoihin tai paremminkin yritettiin olla niitä häiritsemättä. ”Kivellä” riittikin uudempaa ja vanhempaa linnoitusta – ehkä suurimman vaikutuksen teki kuitenkin luonnon muovaama tippukiviluola, jonka pohjan ajateltiin aikoinaan muodostavan käytävän Afrikan puolelle; Gibraltarin apinoiden ajateltiin aikoinaan tulleen sitä kautta! Kyseessä siis kuitenkin legenda. Kitin, Mikon, Markuksen, Oscarin, Aran ja Heidin ryhmälle kertyi navigaattorin mukaan kävelykilometrejä noin 10! Ja suurin osa ei ollut todellakaan tasaista maata. Saa siis nähdä, kuinka moni pääsee luukusta ylös kannelle huomisaamuna…
Aamusuunnitelmana on lähteä satamakonttorin avauduttua puoli 9 aikaan kohti Porto Santoa; Madeiran lähisaarta. Meripäiviä on laskettu kertyvän noin 4, matkaa hieman vaille 600 merimailia.
Nyt maistuvan illallisen jälkeen kohti höyhensaaria!
Heidi
Terveisiä Miisalle, Mikaelille, Roosalle ja Katille toivottaa Kiti-mummi
4.11.
Pääsimme vihdoin lähtemään Gibraltarilta ennen puoli kahtatoista. Veden tankkaaminen kesti uskomattoman kauan, koska vettä tuli letkusta niin hitaasti - insinööriopiskelija alkoi jo tehdä laskuharjoituksia virtausnopeudesta ja laskun lopputulos vaikutti toivottomalta. Onneksi selvisimme vähän nopeammin. Sitten vielä polttoainetankkaus eri paikassa.
Nyt olemme tehneet matkaa melkein neljä tuntia hienossa auringonpaisteessa. Tuuli oli aluksi takaa ja ajoimme virsikirjaa, joka osoittautui melkoisen ristiaallokon takia haastavaksi. Muutimmekin purjeet samalle puolelle ja meno tasoittui. Kiti ja Mikko pystyivät jopa keittämään kunnon kahvia eikä vain vettä ja muruja. Ohitimme juuri kaksi hylkyä noin puolin mailin päästä - niiden kohdalla olisi ollut vettä vain vajaa kolme metriä ja Vahinen syväys on kolme metriä. Ei siis haluttu käydä ihan lähellä.
Tällä hetkellä ykkösvahti (Heidi ja Markus) ovat stand-by vahdissa ja alkavat valmistella päivällistä. Heidi ehti jo kuoria perunat - Markus vielä mietiskelee vapaavahdin jälkeen punkassa. Eipäs, kun nousi juuri! Tarkoitus olisi laittaa uunikanaa. Kana on kylläkin vielä osittain jäässä, joten nähtäväksi jää, milloin syömme. Ennen aamua kylläkin :). Kolmosvahdista Ara on ruorissa ja Mikko hengessä mukana odottaen vuoroaan.
Uutta on tänään opittu jo paljon: Keke avasi liivinsä ja selosti sen toiminnan, kakkosvahti (Kiti, Piia ja Oscar) on avannut genuan
(etupurje) ja rullannut sen myös sisään. Kakkosvahti kunnostautui myös maukkaan kalakeiton laitossa lounaaksi.
Vahinella siis kaikki hyvin ja tyytyväisiä purjehtijoita kannella auringon lämmössä.
Heidi
5.11
Herkullisen fetasalaattin (joka Keke muuten moneen otteeseen huomautti olevan nimenomaan PATROSfeta, eikä mikä tahansa feta) jälkeen olisi sitten taas blogin aika. Tällä hetkellä mennään samaan kaavan mukaan kuten eilenkin, aurinko paistaa ja noin 10m/s myötätuulessa päästään eteenpäin.
Yön aikana kummiskin sattui ja tapahtui. Ensinnäkin meinattiin jäädä rahtilaivan alle, laiva oli muuten vähintään Allure of the Seas'n kokoluokkaa! Kun sitten väistettiin kyseistä laivaa jiipillä, saatiin aikaan kaikkien aikojen engelsmanni. Siinä meni nopeasti sitten puoli tuntia engelsmannia selvittämässä. Lopuksi tuli vielä vahinkoraportti kajuutasta, jiipatessa oli näköjään päässyt tavaraa lentoon. Muun muuassa kannettava tietokone oli lähtenyt karttapöydältä lentoon, matka päättyi vasta kun liesi tuli vastaan. (toimii vielä)
Kannella tapahtui myös murha! Tosin nyt ei puhuta ihmismurhasta, vaan banaani sai kyytiä Oscarin istuessa sen päälle. Voi kummiskin kysenalaistaa jos tämä oli puhdas vahinko, vai vahtitovereiden keksimä jäynä?
Terveisten vuoro. Kitin terveiset saavat, ekana tietty Miisa ja Mikael, Terhi + tiimi,Tampereen tiimi, sisarukset, Ulla, Sirpa ja Hansu.
Piialta terveisiä kotiin, Almalle ja perämiehelle.
Kovasta painoituksesta johtuen niin kai minäkin (Oscar) laitan terveiset menemään kotijoukoille
Herkullisen fetasalaattin (joka Keke muuten moneen otteeseen huomautti olevan nimenomaan PATROSfeta, eikä mikä tahansa feta) jälkeen olisi sitten taas blogin aika. Tällä hetkellä mennään samaan kaavan mukaan kuten eilenkin, aurinko paistaa ja noin 10m/s myötätuulessa päästään eteenpäin.
Yön aikana kummiskin sattui ja tapahtui. Ensinnäkin meinattiin jäädä rahtilaivan alle, laiva oli muuten vähintään Allure of the Seas'n kokoluokkaa! Kun sitten väistettiin kyseistä laivaa jiipillä, saatiin aikaan kaikkien aikojen engelsmanni. Siinä meni nopeasti sitten puoli tuntia engelsmannia selvittämässä. Lopuksi tuli vielä vahinkoraportti kajuutasta, jiipatessa oli näköjään päässyt tavaraa lentoon. Muun muuassa kannettava tietokone oli lähtenyt karttapöydältä lentoon, matka päättyi vasta kun liesi tuli vastaan. (toimii vielä)
Kannella tapahtui myös murha! Tosin nyt ei puhuta ihmismurhasta, vaan banaani sai kyytiä Oscarin istuessa sen päälle. Voi kummiskin kysenalaistaa jos tämä oli puhdas vahinko, vai vahtitovereiden keksimä jäynä?
Terveisten vuoro. Kitin terveiset saavat, ekana tietty Miisa ja Mikael, Terhi + tiimi,Tampereen tiimi, sisarukset, Ulla, Sirpa ja Hansu.
Piialta terveisiä kotiin, Almalle ja perämiehelle.
Kovasta painoituksesta johtuen niin kai minäkin (Oscar) laitan terveiset menemään kotijoukoille
Lauantai 6.11
Tänään aamu sarasti samalla suhteellisen leppoisalla myötäisellä tuulella kuin edellisenä päivänä. Sillä erotuksella toki, että pientä pilvisyyttä oli. Nopeus sellainen 5 solmua.
Aamupäivä osoittautui sitten varsinaiseksi eläinkunnan esittelyksi.
Ensin Vahinen ohitti muutama delfiini. Sitten vajaan metrin kokoinen kilpikonna havaittiin vedessä. Ja lopuksi tuli n. puolin tunnin aikana yksitellen muutama yli 5 metrin pituinen valaseläin Vahinen takaa, jokunen vain muutaman metrin päähän.
Jatkamma kohti Madeira-saaria.
Marcus
Sunnuntai 7.11.
Me kokemattomimmatkin olemme kokeneiden tuella hyvää vauhtia tottumassa vene-elämään. Siihen kuuluu iso määrä ruhjeita ja nirhaumia yhteenotoista Vahinen tyylikkään interiöörin kanssa. Siihen kuuluu jatkuvaa inspirointia keittiössä, usein yhdellä kädellä kokaten mutta silti lopputuloksen yllättäessä korkealla tasollaan. Kuuluupa siihen köysien ja purjeiden pauketta, uupuneesti tuijottavia silmiä, vilun hytinää ja suihkun kaipuuta. Mutta päällimmäisenä on voimakkaana huokuva tyytyväisyys siihen, että on lähtenyt mukaan.
Olemme jokseenkin varmoja, että eilen havaitsimme ohittavan matkustalaivan kallistuvan meihin päin matkustajien rynniessä ihastelemaan Vahinen sulavaa menoa.
Rauhallinen tuuli puhaltaaa takaviistosta. Aallot yöllä pitkiä, ehkä 30 m, ja korkeudeltaan 1,5...2 m. Tähtitaivas näyttäytyy pimeyden takia huimasti upeampana kuin kaupunkien valosaasteen läheisyydessä. Noviisien bongauskohteina mm. Linnunradan vyö, Sirius, Auriga, Jupiter, Saturnus ja tähdenlennot. Plankton välähteli vedessä pieninä läikkinä.
Yöllä olemme yrittäneet ajaa niin, ettei purjeen paukahtelu herätä matkalaisia. Aamulla nostettiin fokka, jolla vauhti parani pari solmua.
Äsken vetojuhdaksi valjastettiin mesaanikin.
Turvallisuuskoulutuksessa löytyi elintärkeiden ohjeiden lisäksi kattava valikoima varusteita paukkuliiveistä alkaen, eikä kielimuuri mansen ja muiden kielten välillä haitannut oppien uppoamista koulutettaviin - eikun asiakkaisiin - vaikka uppoamisia koulutuksella pyritään torjumaan.
Kaasulieden ja -uunin alla oleva kaasuventtiili ehkäisee hyvin ruuan liian kypsentämisen. Tällä legillä on kokeiltu suolattoman ruuan valmistusta ja suolan tarjoilua sitä kaipaaville vasta pöydässä. Pitkää ikää !
Päivän pii ei ollut ympyrän piirin ja halkaisijan suhde. Kyseessä oli tila, jossa vene kulkee rauhallisesti isopurjeen ja fokkapurjeen vastakkaisille kyljille suuntautuvien voimien kumotessa toisensa ja jossa ruorin voisi sitoa paikalleen.
Kannella on parhaillaan menossa pinnan kokeilu ohjaukseen, ruorin sijaan.
Perämies Kekeä lainaten: hienosti menee mutta menköön !
Takaa lähestyy sadealue ...
Cheers,
Mikko
Me kokemattomimmatkin olemme kokeneiden tuella hyvää vauhtia tottumassa vene-elämään. Siihen kuuluu iso määrä ruhjeita ja nirhaumia yhteenotoista Vahinen tyylikkään interiöörin kanssa. Siihen kuuluu jatkuvaa inspirointia keittiössä, usein yhdellä kädellä kokaten mutta silti lopputuloksen yllättäessä korkealla tasollaan. Kuuluupa siihen köysien ja purjeiden pauketta, uupuneesti tuijottavia silmiä, vilun hytinää ja suihkun kaipuuta. Mutta päällimmäisenä on voimakkaana huokuva tyytyväisyys siihen, että on lähtenyt mukaan.
Olemme jokseenkin varmoja, että eilen havaitsimme ohittavan matkustalaivan kallistuvan meihin päin matkustajien rynniessä ihastelemaan Vahinen sulavaa menoa.
Rauhallinen tuuli puhaltaaa takaviistosta. Aallot yöllä pitkiä, ehkä 30 m, ja korkeudeltaan 1,5...2 m. Tähtitaivas näyttäytyy pimeyden takia huimasti upeampana kuin kaupunkien valosaasteen läheisyydessä. Noviisien bongauskohteina mm. Linnunradan vyö, Sirius, Auriga, Jupiter, Saturnus ja tähdenlennot. Plankton välähteli vedessä pieninä läikkinä.
Yöllä olemme yrittäneet ajaa niin, ettei purjeen paukahtelu herätä matkalaisia. Aamulla nostettiin fokka, jolla vauhti parani pari solmua.
Äsken vetojuhdaksi valjastettiin mesaanikin.
Turvallisuuskoulutuksessa löytyi elintärkeiden ohjeiden lisäksi kattava valikoima varusteita paukkuliiveistä alkaen, eikä kielimuuri mansen ja muiden kielten välillä haitannut oppien uppoamista koulutettaviin - eikun asiakkaisiin - vaikka uppoamisia koulutuksella pyritään torjumaan.
Kaasulieden ja -uunin alla oleva kaasuventtiili ehkäisee hyvin ruuan liian kypsentämisen. Tällä legillä on kokeiltu suolattoman ruuan valmistusta ja suolan tarjoilua sitä kaipaaville vasta pöydässä. Pitkää ikää !
Päivän pii ei ollut ympyrän piirin ja halkaisijan suhde. Kyseessä oli tila, jossa vene kulkee rauhallisesti isopurjeen ja fokkapurjeen vastakkaisille kyljille suuntautuvien voimien kumotessa toisensa ja jossa ruorin voisi sitoa paikalleen.
Kannella on parhaillaan menossa pinnan kokeilu ohjaukseen, ruorin sijaan.
Perämies Kekeä lainaten: hienosti menee mutta menköön !
Takaa lähestyy sadealue ...
Cheers,
Mikko
10.11. Madeira, Quinta do Lorde
Porto Santo jäi eilen taakse ja teimme lyhyen, mutta intensiivisen purjehduksen Madeiralle. Vauhti oli 9-10 solmun välillä ja saimme muutamia kunnon kuohuja kannelle. Matkaa oli vain noin 30 mailia, joten olimme täällä jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Aivan sataman suulla näyttäytyi hylje!
Aika Porto Santossa kului nopeasti ja kaikki olivat vähän omilla teillään. Kävely useita kilometrejä pitkällä hiekkarannalla oli rauhoittavaa - tosin hiekka oli lähes juoksuhiekkaa eli upotti kunnolla.
Ara ja Oscar uskaltautuivat uimaankin - vesi oli kirkasta, mutta kalat liian nopeita kuvaukseen.
Päivän aikana sat... - eikun ilmeni sumutihentymiä useaan kertaan, mutta päivä oli lämmin ja voittopuolisesti aurinkoinen. Keke, Piia, Kiti, Mikko ja Heidi istuskelivat paikallisessa kuppilassa nauttien vastapuristettua appelsiinimehua, jolla oli luovuutta vapauttava vaikutus. Pöydän ääressä kehkeytyi hetkessä businessidea, jolla pystyttiin työllistämään koko miehistö. Hankkeen laillisuudesta vastaava tosin totesi joutuvansa ennen toteutusta vaihtamaan nimensä...
Ennen iltaruokaa Oscar ja Heidi innostuivat vielä taiteilemaan maalauksen betoniseen aallonmurtajaan; lukuisten muiden joukkoon.
Vahinen maalivarasto tosin rajoittui ultramariinin siniseen. Epätasainen alusta ja maalarinteippien asettelu asettivat "taiteilijoille" pieniä haasteita, mutta lopputuloksena saatiin ihan mallikas "logo".
Olemme siis olleet yhden illan Quinta do Lorden pienessä satamakylässä.
Kylä on tosin vasta rakenteilla, mutta satama suihkuineen on uudenkarhea ja siisti. Suurin osa käveli hieman lähimaastossa ja söi veneellä tai lähikuppilassa. Markus oli reipas ja teki jo retken Funchaliin, Madeiran pääkaupunkiin, jonne on matkaa noin 30 kilometriä.
Nyt on syöty aamupala ja melkein kaikki ovat lähdössä saarikierrokselle vuokraamallamme minibussilla. Tarkoitus on käydä laava-altailla uimassa
- eivät ole lämmitettyjä, joten ainakin Heidi miettii vielä :). Sitten ajamme vuoren huipulle, jossa voi olla jo aika kylmää, lähellä nollaa.
Uusi ja jännittävä päivä siis jälleen odottaa Suuria Seikkailijoita!
Heidi
Heidi ja Keke lähettävät terveiset Arc-kavereille. Ps. Vahineen hankittu jääpalakone on tosi kiva :)
11.11. Madeira, Quinta do Lorde
Keskiviikkoaamuna 10.11. hajaannuimme kahdelle taholle: Markus patikoimaan ja me muut kahdeksan sumuisten vuorten gorillaa pikkubussilla saarta pitkin ja poikin sahaamaan.
Markus pääsi kokemaan korkeanpaikankammoa 11 km:n levadalle 800 m korkeudessa. Onneksi pilvet olivat niin korkealla, että näkyvyys oli niin huono, ettei vertigoa päässytkään syntymään.
Hyundain pikkubussissa elokuvatuottaja Keke kehitteli menestystarinoita eri genreille toinen toisensa perään. Ilmeisesti Postafen-matkapahoinvointilääke tehosti ohuen vuoristoilman päätä sekoittavaa vaikutusta siten, että ulkopuolinen tarkkailija olisi voinut erehtyä luulemaan meidän rikkovan säätiön purjehdusten alkoholitonta linjaa.
Ensimmäinen pääkohde autosafarilla oli Porto Moniz saaren luoteisnurkassa, jossa on usein tuulista. Aioimme uimaan luonnon laavakivialtaisiin, mutta pettymykseksemme alue oli suljettu poliisin nauhoin. Rantaan jyräävät aallot korkealle ilmaan nousevine tyrskyineen olivat huikeaa nähtävää.
Seuraavaksi ajoimme vuoristotietä 1810 m korkeuteen hetkeä ennen auringonlaskua. Matkalle mahtui hyvin erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä.
Hyundain renkaiden ote lipsahteli jyrkissä nousuissa märällä tiellä.
Eräässä kohdassa tie oli keskiviivaa myöten valahtanut alas, ja työpartio oli peittämässä aukkoa isolla levyllä. Hyytävän tuulisella vuorenhuipulla pilvien ja valon leikkiessä maiseman epätodellista vaikutelmaa oli vaikea vangita kameralla.
Palattuamme meren tuntumaan Funchalin iltaan syömään ravintolan sisäänheittäjä yritti halata Oscaria. Hurjan näköinen merenkyntäjäjoukko Oscarin takana sai hänet luopumaan aikeistaan nopeammin kuin olisi ehtinyt lausua Paternosterin, saatikka pyhän sakramentin.
Torstaiaamuna merellä harjoiteltu herääminen mihin aikaan vuorokautta hyvänsä oli tarpeen, kun 6:15 starttasimme turbo-intercooler-dieselin, joka sinkosi meidät jälleen serpentiinitietä ylös. Yli 1000 metrin korkeudelta ihmettelimme kaukana alapuolellamme näyttäytyvää Nunnalaaksoa ja sieltä kantautuvaa kukonlaulua.
Piian ja Keken tehoryhmä varmisti kauppareissullaan perjantaina alkavan seuraavan purjehdusosuuden muonituksen meidän muiden hurvitellessa ja kurvitellessa.
Satamassa Vahine on ollut kiinnitettynä laituriin naruilla, jotka veneen liikkuessa pitävät sellaista narinakonserttia että nukkuminen veneen etuosassa on vaikeaa. Tosin päällystöltä saimme tietää, että ensinnäkään kyseiset kiinnytyselementit eivät ole naruja vaan köysiä ja toiseksi että köysien narina kuuluu purjehdukseen.
Quinta de Lorden satamasta raportoivat
Kiti ja Mikko
P.S. Terveisiä Miisalle ja Mikaelille sekä Ritvalle ja Pekalle Aurajoen ja Palojoen varsiin.
13.11.2010 13:15
Eilisen Madeiralta lähdön jälkeen purjeilla on menty vain lyhyen matkaa tuulen tyynnyttyä. Koneen rauhallinen matala murina nukutti viime yön kansivahdissa tehden yläluomet lyijynraskaiksi. Yöllä meitä lähestyivät toisen, hyvin nopeakulkuiselta vaikuttaneen aluksen valot. Kun kannella vielä pohdittiin, tehdäänkö sivuutus vasemmalta vai oikealta, se sivuutti Vahinen yläkautta. Kulussa oleva ilma-alus, joka matalalla lentäessään ja valoillaan onnistui hämäämään kokeneetkin merenkyntäjät.
Perälaatikossa kokoontui legin korttipelirinki. Leppoisa tunnelma.
Tapahtumien puutteessa liitämme oheen kuvia aikaisemmilta päiviltä.
Tänään on odotettavissa toimintaa salamyhkäiseltä vaikuttavien koulutusvalmistelujen ja täytekakun leipomisen antaessa vihiä tulevasta.
Paljon onnea Markukselle !
Mikko
Eilisen Madeiralta lähdön jälkeen purjeilla on menty vain lyhyen matkaa tuulen tyynnyttyä. Koneen rauhallinen matala murina nukutti viime yön kansivahdissa tehden yläluomet lyijynraskaiksi. Yöllä meitä lähestyivät toisen, hyvin nopeakulkuiselta vaikuttaneen aluksen valot. Kun kannella vielä pohdittiin, tehdäänkö sivuutus vasemmalta vai oikealta, se sivuutti Vahinen yläkautta. Kulussa oleva ilma-alus, joka matalalla lentäessään ja valoillaan onnistui hämäämään kokeneetkin merenkyntäjät.
Perälaatikossa kokoontui legin korttipelirinki. Leppoisa tunnelma.
Tapahtumien puutteessa liitämme oheen kuvia aikaisemmilta päiviltä.
Tänään on odotettavissa toimintaa salamyhkäiseltä vaikuttavien koulutusvalmistelujen ja täytekakun leipomisen antaessa vihiä tulevasta.
Paljon onnea Markukselle !
Mikko
14.11. Rubicon, Lanzarotte
Eftersom vi har en mycket internationell "crew" - tre av nio är finlandsvenskar, skrivs bloggen den här gången även på svenska.
Vi lämnade Quintas do Lorde -hamnen vid 9.20 på fredagen och styrde Vahine mot Lanzarote. De första timmarna seglade vi med storen och mesanen, men sedan mojnade vinden och vi var tvugna att starta motorn.
Nå, det var förståss lättare att baka sämlor :), men mycket tråkigare annars. Uttråkningen ledde till några circusjippon av Ara och Oscar...
Lördagen började med Markus födelsedag och han fick första gratulationerna vid midnatt. Skönt att fylla år på Atlanten! Markus kommer säkert att fira alla sina kommande födelsedagar lika exotiskt :).
Senare steg solen upp, men tyvärr fick vi inte bättre vindar och vi fortsatte med 7,5 knops hastighet med motorn. Under de lugna dagtimmarna såg vi oerhört många fartyg - tre! Vi läste böcker, spelade kort och åt
- förstås. Oscar, Ara, Piia, Mikko och Heidi simmade också från båten.
Vattnet var varmt och det kändes skönt när de stora vågorna vaggade upp och ner.
Mitt i allt började Vahines elkompass bete sig konstigt och felet hittades inte. Vi har nog en vanlig kompass så att några större problem orsakade felet inte.
Efter kvällsmaten firades Markus och kaptenen Reijos födelsedagar (Reijo har sin på söndagen) med en tårta som bakades av Kiti, Oscar och Piia under morgonvakten mellan 3-6 :). Nam! Piia målade också vackra kort med havsmotiv med vattenfärger.
Nu har vi just anlänt till Lanzarote (c. 8.30) och firade Reijo - och alla pappor - med ett glass skumvin.
Grattis på farsdagen!
Heidi - rättad av Oscar
Sunnuntai 14.11.2010:
Lanzarotea kohti ajettiin konevoimalla, joten dieselin käryä tuprahteli tavantakaa perälaatikkoon. Purjeilla olisi tämänkin takia ollut hienompaa mennä.
Aamulla saavuttiin Lanzaroten Playa Blancaan, jossa vietettiin vuorokausi.
Turistirysäksi rakennettu paikka ei liiemmälti inspiroinut vahinelaisia.
Kiti, Markus ja Mikko patikoivat läheisen karulle ja pyöreäksi erodoituneelle kumpareelle n. 400 - 500 m korkeuteen paahtavassa auringossa. Satamien nettiyhteyksien toimivuudessa Playa Blanca teki pohjanoteerauksen.
Nyt oli Kippari-Reijon varsinainen syntymäpäivä, joten edellispäivänä alkanut juhlinta jatkui. Paljon onnea Reijolle!
Kuunsilta on monille tuttu, mutta mepä bongasimme peräkkäisinä öinä meren pinnassa himmeänä välkehtivät mutta selvästi erottuvat Jupiterin ja Saturnuksen sillat. Uskomattomalta se tuntui.
Terveisiä Mikaelille ja Miisalle, joille blogeja on kuulemma luettu ahkerasti
Lanzarotea kohti ajettiin konevoimalla, joten dieselin käryä tuprahteli tavantakaa perälaatikkoon. Purjeilla olisi tämänkin takia ollut hienompaa mennä.
Aamulla saavuttiin Lanzaroten Playa Blancaan, jossa vietettiin vuorokausi.
Turistirysäksi rakennettu paikka ei liiemmälti inspiroinut vahinelaisia.
Kiti, Markus ja Mikko patikoivat läheisen karulle ja pyöreäksi erodoituneelle kumpareelle n. 400 - 500 m korkeuteen paahtavassa auringossa. Satamien nettiyhteyksien toimivuudessa Playa Blanca teki pohjanoteerauksen.
Nyt oli Kippari-Reijon varsinainen syntymäpäivä, joten edellispäivänä alkanut juhlinta jatkui. Paljon onnea Reijolle!
Kuunsilta on monille tuttu, mutta mepä bongasimme peräkkäisinä öinä meren pinnassa himmeänä välkehtivät mutta selvästi erottuvat Jupiterin ja Saturnuksen sillat. Uskomattomalta se tuntui.
Terveisiä Mikaelille ja Miisalle, joille blogeja on kuulemma luettu ahkerasti
Maanantai 15.11.2010:
Tänä aamuna pian satamasta lähdön jälkeen muutama delfiini ilostutti kannella olijoita. Ohjauskompassi oli taas kunnossa, joten vaivalloisemmasta perinteisen kompassin käytöstä voitiin luopua.
Päivällinen viivästyi, kun sivuaallokon meitä voimakkaasti heiluttaessa kahvia kaatui keittiön työpöydälle, josta on raot jääkaappiin. Avattuamme jääkaapin huomasimme, että siellä oli kahvimaito valmiina loiskimassa kaapin pohjasyvennyksessä. Puolillaan ollut huonosti suljettu maitotölkki oli kaatunut ja tyhjentynyt kaapin pohjalle. Kahvin ja maidon seossuhde oli niin vahvasti maidon puolella, että kahvi jäi juomatta. Kaiken kukkuraksi kyljellään ollut pestokastikepurkki oli vuotanut öljyistä sisältöään kaappiin. Siivoaminen oli oikea acid test, koska jääkaapin tyhjennetty sisältö, siivousämpäri ja ruuantähteet liukuivat voimalla ja vauhdilla edestakaisin Aallokko aallokko kutsuu -kappaleen tahtiin.
Kannelle näkyivät 20.00 (N 28° 33', W 15° 16') Las Palmasin valot 30 mpk päässä, mutta kuu veti niistä voiton kirkkaudellaan.
tiistai 16.11.2010:
Teneriffan rinteiden valomeri erottui yksittäisinä pisteinä jo 40 mpk päähän, joten näkyvyys oli mahtava. Perille saavuttiin pimeän aikaan ennen kuutta aamulla. Satamaan ei ilmoittauduttu etukäteen, joten Vahine kiinnitettiin tilapäiseen paikkaan ja jatkettiin unia aamupalaan ja satamatoimiston avautumiseen saakka. Varsinaiseen laituripaikkaan ahtaaseen paikkaan ajettaessa kapteenimme Reijo osoitti oivaa veneenhallintakykyä. Sujuvalla satamaantulolla seikkailupurjehtijatkin näyttivät, että paljon on opittu reissun aikana.
Varsinainen purjehdusosuus päättyi tähän, mutta monet jäävät purrelle ensi yöksi.
Isot huoltotoimet, varastojen täydennys ja siivous Atlantin ylitystä varten käynnistyvät.
Ennen maakrapujen joukkoon siirtymistä Mikko trimmasi Kitin ja Heidin otsahiukset, jotka olivat meri-ilman hyväilyssä kasvaneet näkökykyä haittaaviksi.
Purjehdus näin hienolla joukolla ja upealla purrella oli unohtumaton elämys. Kaunis kiitos kapteenille, perämiehelle ja kaikille seikkailupurjehtijoille, säätiön tärkeää osuutta unohtamatta !
Kirjeenvaihtajanne Kiti ja Mikko,
Santa Cruz de Tenerife tiistaina 16.11.10 12:20
Teneriffan rinteiden valomeri erottui yksittäisinä pisteinä jo 40 mpk päähän, joten näkyvyys oli mahtava. Perille saavuttiin pimeän aikaan ennen kuutta aamulla. Satamaan ei ilmoittauduttu etukäteen, joten Vahine kiinnitettiin tilapäiseen paikkaan ja jatkettiin unia aamupalaan ja satamatoimiston avautumiseen saakka. Varsinaiseen laituripaikkaan ahtaaseen paikkaan ajettaessa kapteenimme Reijo osoitti oivaa veneenhallintakykyä. Sujuvalla satamaantulolla seikkailupurjehtijatkin näyttivät, että paljon on opittu reissun aikana.
Varsinainen purjehdusosuus päättyi tähän, mutta monet jäävät purrelle ensi yöksi.
Isot huoltotoimet, varastojen täydennys ja siivous Atlantin ylitystä varten käynnistyvät.
Ennen maakrapujen joukkoon siirtymistä Mikko trimmasi Kitin ja Heidin otsahiukset, jotka olivat meri-ilman hyväilyssä kasvaneet näkökykyä haittaaviksi.
Purjehdus näin hienolla joukolla ja upealla purrella oli unohtumaton elämys. Kaunis kiitos kapteenille, perämiehelle ja kaikille seikkailupurjehtijoille, säätiön tärkeää osuutta unohtamatta !
Kirjeenvaihtajanne Kiti ja Mikko,
Santa Cruz de Tenerife tiistaina 16.11.10 12:20
