Täällä, Cascaisissa, jouduin luopumaan rakkaani seurasta, niin kuin monen muunkin matkallamme tutuiksi tulleidenkin, ja saimme Vahinelle lähes kokonaan uuden asiakasryhmän. Ainoastaa yksi jatkoi, päällystön lisäksi, edelliseltä legiltä, seuraavaan haasteeseen.
Seuraav legi koostui siis 2 päällystön jäsenestä sekä 10 (täysi määrä) asiakkaasta/oppilaspurjehtijasta. Legin tarkoitus oli käydä Ibizalla ja päättää matka Benalmadenaan, lähelle Malagaa.
Seuraavassa lainaan jälleen asiakkaiden pitämää blogia matkasta:
22.10.2010
Ankkurissa La Linean edustalla
Saavuttuamme Cadiziin meille ilmoitettiin että aluksemme ei mahtunut itse vanhan keskustan satama alueelle. Tiedustelujen jälkeen meidät ohjattiin Puerto Sherryyn, maanteitse noin 30km päähän Cadizin keskustasta. Satamaprosedyyrien jälken oli aika pestä kansi ja käydä kauan kaivatussa suihkussa. Meillä kävi myös vieraita Vahinella, Cadizissa tätä nykyää asuva Mari oli purjehtinut aikoinaan Helenalla St Maartenilta Bermudalle ja kävi nyt tarkistamassa miltä Vahine näytti.
Illaksi suuntasimme kaikki Cadizin vanhaan kaupunkiin, Puerto Sherryn läheisestä satamasta, Pto Santa Mariasta, lähti katamaraaneja suoraan keskusta-aluelle. Kaupunkikävelyn jälkeen söimme kalaruokapainoitteisen illallisen ravintolassa (joka avattiin yksinomaan meitä varten). Taksikyydillä takaisin vierasvenesatamaan ja ikkunasta sisälle kun avainta ei löydetty. Aamulla olikin aikainen lähtö ja heti kahdeksan jälkeen oltiin satamasta veks. Rauhallinen aamupurjehdus otti tuulta alleen ja meno jatkui Gibraltariin asti, jonne saavuimme puoli kuuden pintaan aamusta.
Parhaimmillaan tosituuli oli 18-19 m/s, ja päivän vauhtiennätys 10,8 solmua, vettä oli joka paikassa, jokainen meistä oli oman kansivahtinsa jälkeen suolavedestä läpimärkä, eikä ruokakaan oikein maistunut keinutuksessa. Jos maistui, niin syöjällä oli urakka saada ruoka pysymään lautasella. Tästä samasta syystä on blogin kirjoittaminen hieman viivästynyt, sisällä oli mahdoton olla pystysuorassa, kaikki voimat menivät itsensä kiinnipitämiseen. Gibraltarin salmessa oli yöllä haasteta tiukassa vastatuulessa ja vastavirrassa. Luovia hankaloitti myös reittijakojärjestelmä ja suhteellisen vilkas laivaliikenne, mistä johtuen jouduimme pysyttelemään kapealla vyöhykkeellä pohjoisreunassa. Veden suhteen nopeus oli viitisen solmua, mutta pohjan suhteen vain solmun pari ja vielä luovissa. Kovassa menossa fokan sisäänvetoköysi irtosi rullalaitteesta ja se vedettiin kokonaan alas. Ei kun kone käymään ja tiukasti kohti Gibraltaria.
Kohta on aika herättaa aamupalavahti...syömään..., hyvää huomenta Gibraltarilta!
-Johanna
Gibraltar 23.10.2010
Pitkällisen odotuksen ja loputtoman vendaamisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin toissayönä aamuviideltä jos nyt ei vielä Gibraltarille, niin kuitenkin ankkuriin La Linean puolelle heti Gibraltarin länsilaidalle. Aamun valjettua livahdimme sitten Gibraltarin satamaan samaan sievään riviin kaiken maailman ökypaattien viereen. Jo satamassa ihastelimme rantahuviloiden takana jyrkästi kohoavaa korkeaa vuorta, Gibraltarin ylpeyttä, jossa muuten asustavat myös Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat. Kun oma vene oli saatu kuntoon, miehistö käynyt suihkussa ja fokkakin saatu takaisin mastoon, lähdimme katsomaan, mitä tällä omituisella niemimaalla on meille tarjottavana.
Lähes ensi töiksemme - siis heti muutaman virvoittavan juoman jälkeen - otimme suunnan vuoren huipulle vieville kabiiniihisseille, samaisille joilla itse James Bond on ajanut roistoja takaa jossakin elokuvassaan. No, meidän hissimatka oli rauhallisempi, komeat oli maisemat niin hissin kyydistä kuin vuoren huipultakin. Oli todella elämys päästä ihailemaan näkymiä noin korkean ja kauniin vuoren laelta.
Jaa että näkyikö niitä apinoita? Joka paikassa, yksittäisinä ja laumoina, rakennusten ja autojen katoilla, puussa ja maassa. Olivat ihan hauskoja siihen saakka, kunnes yksi otti ja hyppäsi Piaa kohti ja puraisi käteen, toinen apina kävi hätyyttelemässä Heikkiä. Puremajälki meni takin läpi ihoon saakka, ambulanssia vaan paikalle ja sairaalaan hakemaan jäykkäkouristusrokotusta ja antibioottikuuria. Lisäksi saimme kuulla, että näitä purematapauksia sattuu täällä päivittäin, mikä tuntuu aika älyttömältä.
Emme siis suosittele gibraltalaisia apinoita kenellekään, mutta shoppailuun kaupunki sentään sopii. Ainakin Johanna suorastaan rikastui kaupungilla, kun tuli niin isot säästöt verovapaista alennusvaatteista, saatoinpa itsekin ostaa kengät siinä sivussa... Ostosten ja keskustan kiertelyn jälkeen maistui ruoka, jota Ritva, Johanna ja allekirjoittanut kävivät syömässä brittityylisessä pubissa. Siinä vielä jäätelöitämme viimeistellessämme paikalle ilmestyi vielä päällystöä, ja hieman myöhemmin löytyi muukin porukka sataman ravintolasta. Jäimme istumaan iltaa satamaan ja bongattiin sieltä muutamia suomalaisiakin.
Naapurilaiturissa oli parkissa myös turkulainen purjealus Anya, jonka miehistöä emme kuitenkaan etsinnöistä huolimatta satamasta löytäneet. Ei auttanut edes laiturilla viheltely ja "onks tääl turkulaisii" -huutelut. Aamulla tankilla tavattiin vielä toinen suomalaisalus, helsinkiläinen Eira joka myös purjelaivasäätiön nimissä reissailee.
Tällä hetkellä olemme matkalla Cartagenaan, ilma on pilvinen mutta mukavan lämmin, ja varmaan ainakin pari päivää on matkantekoa edessä.
Tässä blogia kirjoittaessa sain salonkiin muuten tiedon, että meinattiin juuri jäädä tankkerin alle (ei kylläkään oman vaan tankkerin mokan takia). Mutta tässä vielä mennään, ja kohta on lounas pöydässä, joten blogipostaukseni loppuu nyt tähän. Että hei vaan ja terveisiä,
Hanna-Lotta
Jossain merellä Almeriasta länteen 29.10.
Yön rasvatyynen ja tähtitaivaan jälkeen koitti aamu, jolloin saavuimme pikavisiitille Almerimarin lomakaupunkiin Espanjan aurinkorannikolle.
Hieman ennen yhdeksää olimme satamassa, ja satamaantulomuodollisuuksien ja normaalien aamutoimenpiteiden jälkeen kokoonnuimme koko porukka istumaan satamabaarin helteiselle terassille. Matkamme ja miehistömme on ollut todella mukava, ja nyt olikin yllättäen jo aika ensimmäisten jäähyväisten, kun kolme miehistömme jäsentä jäi tässä satamassa pois kyydistä. Pidettiin muutamat puheet ja maljatkin juotiin, lopuksi Johanna järjesti meille vielä yhdet arpajaiset joissa voitto yllättäen meni Turun suuntaan. Voittaja tosin luovutti palkintonsa, ei Naantalia kauemmas kuitenkaan. Sitten vielä päätteeksi viimeiset hyvän matkan toivotukset lähtijöille, ja niin meitä olikin jäljellä enää yhdeksän.
Me jäljellä olevat söimme lounaan yhdessä sataman ravintoloista. Paikka oli hiljainen kuten koko Almerimar, eikä tämä varta vasten turisteille rakennettu pieni kaupunki vaikuttanut olevan kovin aktiivinen paikka edes kiihkeimpään sesonkiaikaan. Liiketiloja oli tyhjillään ja veneetkin satamassa maltillisempia mitä aiemmissa pysähdyspaikoissamme. Ruoka oli silti kelvollista*, ja tarjottiinpa meille talon puolesta lopuksi vielä jälkiruokalikööritkin.
Ja vaikkei nyt sesonkiaika enää ollutkaan, suuntasimme Johannan, Timon, Piian ja Vesan kanssa viereiselle rannalle. Uimaan ei kyllä
uskaltanut(?) muut kuin minä ja Timo, vaikka vesi näin suomalaiselle olikin ihan riittävän lämmintä. Paikallisia tai keitään muitakaan ei rannalla näkynyt yhtä purjelautailijaa lukuun ottamatta.
Koska aikataulumme on tässä vaiheessa viikkoa melko tiukka ja Almerimar paikkana jokseenkin tylsä, jatkoimme matkaa jo neljän aikoihin iltapäivällä. Tähän saakka ollaan saatu ajella eteenpäin konevoimin, mutta toiveissa on että yöksi saataisiin vielä leppoisa purjehdusilma.
Siihen liittyen, kansivahtini alkaa vartin päästä, joten aika lähteä pukemaan purjehdustakkia ja pelastusliivejä päälle ja siirtyä kannelle.
Terveisiä koiralleni ja miksei teille muillekin sinne Suomeen,
Hanna-Lotta
*Timo väittää että oikeinkin hyvää
Seuraav legi koostui siis 2 päällystön jäsenestä sekä 10 (täysi määrä) asiakkaasta/oppilaspurjehtijasta. Legin tarkoitus oli käydä Ibizalla ja päättää matka Benalmadenaan, lähelle Malagaa.
Seuraavassa lainaan jälleen asiakkaiden pitämää blogia matkasta:
Lissabon-Cadiz-Ibiza-Malaga
tiistai 19.10.2010
Uudet purjehtijat kyytiin Cascaista
Suurin osa porukasta vaihtui Cascaissa, edelliseltä legiltä kyytiin jäi vain Jari, kippari ja perämies. Timo, Jyrki, Hannalotta ja Ritva olivat tavanneet Lissbonissa jo edellisenä iltana, ja Johanna liittyi mukaan maanantai aamuna Cais do Sodren junaasemalla. myös Palmenin pariskunta tuli aamulla Lissabonista, Kaasalaiset olivatkin jo viettäneet muutaman päivän Cascaissa.
Proviantin täydennys oli ensimmäisenä ohjelmassa kun kaikki olivat ilmoittautuneet alukselle. Lähdimme satamasta kello 19 ja alkuilta sujui rauhallisesti purjein kevyessä myötäisessä tuulessa. Illan myötä tuuli kuitenkin tyyntyi ja jouduimme ajamaan moottorilla. Illalliseksi valmistimme vaatimattomat porsaanoisetet sinihomejuustokastikkeessa, salaattiakin oli. Kuutamo ja tähdet valaisivat menoamme, ja oman vahtimme mentyä levolle tuulikin alkoi puhaltaa joten 1 vahti nosti purjeet.
Aamuviideltä siirryimme kannelle ja meitä seurasi lauma delfiinejä aina auringonnousuun asti. Aamupalaksi nautimme espanjalaista tortillaa jonka aamiasivahti oli meille loihtinut eilisistä perunoista. Aurinko lämmitti jo mukavasti aamupäivästä, loistava kesäkeli, eli sortseilla ja tpaidalla mentiin. N. 12:50 teimme ensimmäisen vendan kohtuullisessa vastatuulessa herkullisen kalakeitto lounaan jälkeen. Palmenit olivat tuoneet mukanaan Fazerin sinistä, jonka nautimme kahvin kera. Uskomme saapuvamme Cadiziin keskiviikkona puolenpäivän aikaan.
Johanna, Benita, Heikki ja Jari
Uudet purjehtijat kyytiin Cascaista
Suurin osa porukasta vaihtui Cascaissa, edelliseltä legiltä kyytiin jäi vain Jari, kippari ja perämies. Timo, Jyrki, Hannalotta ja Ritva olivat tavanneet Lissbonissa jo edellisenä iltana, ja Johanna liittyi mukaan maanantai aamuna Cais do Sodren junaasemalla. myös Palmenin pariskunta tuli aamulla Lissabonista, Kaasalaiset olivatkin jo viettäneet muutaman päivän Cascaissa.
Proviantin täydennys oli ensimmäisenä ohjelmassa kun kaikki olivat ilmoittautuneet alukselle. Lähdimme satamasta kello 19 ja alkuilta sujui rauhallisesti purjein kevyessä myötäisessä tuulessa. Illan myötä tuuli kuitenkin tyyntyi ja jouduimme ajamaan moottorilla. Illalliseksi valmistimme vaatimattomat porsaanoisetet sinihomejuustokastikkeessa, salaattiakin oli. Kuutamo ja tähdet valaisivat menoamme, ja oman vahtimme mentyä levolle tuulikin alkoi puhaltaa joten 1 vahti nosti purjeet.
Aamuviideltä siirryimme kannelle ja meitä seurasi lauma delfiinejä aina auringonnousuun asti. Aamupalaksi nautimme espanjalaista tortillaa jonka aamiasivahti oli meille loihtinut eilisistä perunoista. Aurinko lämmitti jo mukavasti aamupäivästä, loistava kesäkeli, eli sortseilla ja tpaidalla mentiin. N. 12:50 teimme ensimmäisen vendan kohtuullisessa vastatuulessa herkullisen kalakeitto lounaan jälkeen. Palmenit olivat tuoneet mukanaan Fazerin sinistä, jonka nautimme kahvin kera. Uskomme saapuvamme Cadiziin keskiviikkona puolenpäivän aikaan.
Johanna, Benita, Heikki ja Jari
22.10.2010
Ankkurissa La Linean edustalla
Saavuttuamme Cadiziin meille ilmoitettiin että aluksemme ei mahtunut itse vanhan keskustan satama alueelle. Tiedustelujen jälkeen meidät ohjattiin Puerto Sherryyn, maanteitse noin 30km päähän Cadizin keskustasta. Satamaprosedyyrien jälken oli aika pestä kansi ja käydä kauan kaivatussa suihkussa. Meillä kävi myös vieraita Vahinella, Cadizissa tätä nykyää asuva Mari oli purjehtinut aikoinaan Helenalla St Maartenilta Bermudalle ja kävi nyt tarkistamassa miltä Vahine näytti.
Illaksi suuntasimme kaikki Cadizin vanhaan kaupunkiin, Puerto Sherryn läheisestä satamasta, Pto Santa Mariasta, lähti katamaraaneja suoraan keskusta-aluelle. Kaupunkikävelyn jälkeen söimme kalaruokapainoitteisen illallisen ravintolassa (joka avattiin yksinomaan meitä varten). Taksikyydillä takaisin vierasvenesatamaan ja ikkunasta sisälle kun avainta ei löydetty. Aamulla olikin aikainen lähtö ja heti kahdeksan jälkeen oltiin satamasta veks. Rauhallinen aamupurjehdus otti tuulta alleen ja meno jatkui Gibraltariin asti, jonne saavuimme puoli kuuden pintaan aamusta.
Parhaimmillaan tosituuli oli 18-19 m/s, ja päivän vauhtiennätys 10,8 solmua, vettä oli joka paikassa, jokainen meistä oli oman kansivahtinsa jälkeen suolavedestä läpimärkä, eikä ruokakaan oikein maistunut keinutuksessa. Jos maistui, niin syöjällä oli urakka saada ruoka pysymään lautasella. Tästä samasta syystä on blogin kirjoittaminen hieman viivästynyt, sisällä oli mahdoton olla pystysuorassa, kaikki voimat menivät itsensä kiinnipitämiseen. Gibraltarin salmessa oli yöllä haasteta tiukassa vastatuulessa ja vastavirrassa. Luovia hankaloitti myös reittijakojärjestelmä ja suhteellisen vilkas laivaliikenne, mistä johtuen jouduimme pysyttelemään kapealla vyöhykkeellä pohjoisreunassa. Veden suhteen nopeus oli viitisen solmua, mutta pohjan suhteen vain solmun pari ja vielä luovissa. Kovassa menossa fokan sisäänvetoköysi irtosi rullalaitteesta ja se vedettiin kokonaan alas. Ei kun kone käymään ja tiukasti kohti Gibraltaria.
Kohta on aika herättaa aamupalavahti...syömään..., hyvää huomenta Gibraltarilta!
-Johanna
Gibraltar 23.10.2010
Pitkällisen odotuksen ja loputtoman vendaamisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin toissayönä aamuviideltä jos nyt ei vielä Gibraltarille, niin kuitenkin ankkuriin La Linean puolelle heti Gibraltarin länsilaidalle. Aamun valjettua livahdimme sitten Gibraltarin satamaan samaan sievään riviin kaiken maailman ökypaattien viereen. Jo satamassa ihastelimme rantahuviloiden takana jyrkästi kohoavaa korkeaa vuorta, Gibraltarin ylpeyttä, jossa muuten asustavat myös Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat. Kun oma vene oli saatu kuntoon, miehistö käynyt suihkussa ja fokkakin saatu takaisin mastoon, lähdimme katsomaan, mitä tällä omituisella niemimaalla on meille tarjottavana.
Lähes ensi töiksemme - siis heti muutaman virvoittavan juoman jälkeen - otimme suunnan vuoren huipulle vieville kabiiniihisseille, samaisille joilla itse James Bond on ajanut roistoja takaa jossakin elokuvassaan. No, meidän hissimatka oli rauhallisempi, komeat oli maisemat niin hissin kyydistä kuin vuoren huipultakin. Oli todella elämys päästä ihailemaan näkymiä noin korkean ja kauniin vuoren laelta.
Jaa että näkyikö niitä apinoita? Joka paikassa, yksittäisinä ja laumoina, rakennusten ja autojen katoilla, puussa ja maassa. Olivat ihan hauskoja siihen saakka, kunnes yksi otti ja hyppäsi Piaa kohti ja puraisi käteen, toinen apina kävi hätyyttelemässä Heikkiä. Puremajälki meni takin läpi ihoon saakka, ambulanssia vaan paikalle ja sairaalaan hakemaan jäykkäkouristusrokotusta ja antibioottikuuria. Lisäksi saimme kuulla, että näitä purematapauksia sattuu täällä päivittäin, mikä tuntuu aika älyttömältä.
Emme siis suosittele gibraltalaisia apinoita kenellekään, mutta shoppailuun kaupunki sentään sopii. Ainakin Johanna suorastaan rikastui kaupungilla, kun tuli niin isot säästöt verovapaista alennusvaatteista, saatoinpa itsekin ostaa kengät siinä sivussa... Ostosten ja keskustan kiertelyn jälkeen maistui ruoka, jota Ritva, Johanna ja allekirjoittanut kävivät syömässä brittityylisessä pubissa. Siinä vielä jäätelöitämme viimeistellessämme paikalle ilmestyi vielä päällystöä, ja hieman myöhemmin löytyi muukin porukka sataman ravintolasta. Jäimme istumaan iltaa satamaan ja bongattiin sieltä muutamia suomalaisiakin.
Naapurilaiturissa oli parkissa myös turkulainen purjealus Anya, jonka miehistöä emme kuitenkaan etsinnöistä huolimatta satamasta löytäneet. Ei auttanut edes laiturilla viheltely ja "onks tääl turkulaisii" -huutelut. Aamulla tankilla tavattiin vielä toinen suomalaisalus, helsinkiläinen Eira joka myös purjelaivasäätiön nimissä reissailee.
Tällä hetkellä olemme matkalla Cartagenaan, ilma on pilvinen mutta mukavan lämmin, ja varmaan ainakin pari päivää on matkantekoa edessä.
Tässä blogia kirjoittaessa sain salonkiin muuten tiedon, että meinattiin juuri jäädä tankkerin alle (ei kylläkään oman vaan tankkerin mokan takia). Mutta tässä vielä mennään, ja kohta on lounas pöydässä, joten blogipostaukseni loppuu nyt tähän. Että hei vaan ja terveisiä,
Hanna-Lotta
24.10.
Gibraltarila lähdettyämme tuuli tyyntyi kokonaan, yöllä oli suorastaan aavemaisen hiljaista ja sumuista, muutamaa salamaa lukuunottamatta. Täytyy myöntää, että meren hiljaisuus ja huono näkyvyys pelottaa, kuuntelisin mielummin tuulta ja aaltojen kohinaa. Iltapäivästä lähtien on VHF huutanut pan pania, mies kadoksissa Malagan merialueella. Koordinaateista sai tuskin selvää ja kun ne tarkistimme ne antoivat meille sijainnin Sierra Nevadan kohdalla...sama sanoma toistui moneen otteeseen, viimeksi tänään aamulla, eli miestä ei ole edelleenkään löydetty.
Yöllä pidimme lauantai illan viihteeksi tietokilpailun, aiheina mm. urheilu, kielitiede, euroviisut ja pulttibois. Pääpalkinnon, suomalaisen salmiakkipussin, voitti Jari.
Muutama delfiinikin nähtiin yöllä, ja yksi pysähdyksissä oleva risteilyalus, ei ollut paljon actionia Välimerellä viime yönä. Kalaakin kalastettiin, mutta huonoin tuloksin. Keke piti myös "Tsunamis Navigator pähkinänkuoressa" pikakurssin, tulipahan asioihin hieman selkeyttä. Muutaman sikeästi nukutun aamutunnin jälkeen tarjolla oli kanamuna-pekoni aamiainen, kuulema sunnuntaisin vakiona:).
Aurinko nousee, eikun kahvikuppi käteen ja sitä ihailemaan. Toivotaan tuulia.
Jännittävä lisäys! Saatiin saalis!! Kauniin keltainen (iso kuin mikä)toistaiseksi tuntematonta lajia edustava vonkale! Valitettavasti kala ei olisi riittänyt koko miehistön ruokkimiseen, joten päätimme demokraattisesti päästää kalan menemään.
-Johanna
Terveiset kotijoukoille. Levytoivomus Äänisen aallot, A. Aimo ja rytmiorkesteri.
Kippari Reijo
Terveisiä kotiin päin myös perämies Kekeltä, varsinkin Fannylle ja Piialle!
Gibraltarila lähdettyämme tuuli tyyntyi kokonaan, yöllä oli suorastaan aavemaisen hiljaista ja sumuista, muutamaa salamaa lukuunottamatta. Täytyy myöntää, että meren hiljaisuus ja huono näkyvyys pelottaa, kuuntelisin mielummin tuulta ja aaltojen kohinaa. Iltapäivästä lähtien on VHF huutanut pan pania, mies kadoksissa Malagan merialueella. Koordinaateista sai tuskin selvää ja kun ne tarkistimme ne antoivat meille sijainnin Sierra Nevadan kohdalla...sama sanoma toistui moneen otteeseen, viimeksi tänään aamulla, eli miestä ei ole edelleenkään löydetty.
Yöllä pidimme lauantai illan viihteeksi tietokilpailun, aiheina mm. urheilu, kielitiede, euroviisut ja pulttibois. Pääpalkinnon, suomalaisen salmiakkipussin, voitti Jari.
Muutama delfiinikin nähtiin yöllä, ja yksi pysähdyksissä oleva risteilyalus, ei ollut paljon actionia Välimerellä viime yönä. Kalaakin kalastettiin, mutta huonoin tuloksin. Keke piti myös "Tsunamis Navigator pähkinänkuoressa" pikakurssin, tulipahan asioihin hieman selkeyttä. Muutaman sikeästi nukutun aamutunnin jälkeen tarjolla oli kanamuna-pekoni aamiainen, kuulema sunnuntaisin vakiona:).
Aurinko nousee, eikun kahvikuppi käteen ja sitä ihailemaan. Toivotaan tuulia.
Jännittävä lisäys! Saatiin saalis!! Kauniin keltainen (iso kuin mikä)toistaiseksi tuntematonta lajia edustava vonkale! Valitettavasti kala ei olisi riittänyt koko miehistön ruokkimiseen, joten päätimme demokraattisesti päästää kalan menemään.
-Johanna
Terveiset kotijoukoille. Levytoivomus Äänisen aallot, A. Aimo ja rytmiorkesteri.
Kippari Reijo
Terveisiä kotiin päin myös perämies Kekeltä, varsinkin Fannylle ja Piialle!
25.10.
Bikinikelit vaihtuvat vuoristorataan
Eilen oli reissun ehdottomasti upein keli, tuuli oli täysmyötäinen eikä aallokkoa paljoakaan, aurinko paistoi taivaan täydeltä ja bikineissä paistateltiin, delfiinit seurasivat matkantekoamme.
Emme kuitenkaan edenneet toivottua vauhtia, joten päätimme toistaiseksi jättää Cartagenan väliin ja suunnistaa suoraan Ibizalle. Ilta ja yö meni rauhallisissa merkeissä, kuutamon loisteessa purjehtien, mutta aamulla tuuli yltyi reippaasti. Tällä hetkellä tuulta on noin 16m/s, aallon korkeudeksi arvioimme +/-5m, jouduimme jättämään Vahinen piihin ruuanlaiton ja ruokailun ajaksi, mutta nyt taas jatketaan matkaa.
Merisairautta on tänään esiintynyt, sisällä on mahdoton olla, hampain kynsin saa pitää itseään kiinni, blogiakin kirjoitetaan yksisormi järjestelmällä...onneksi ei itselleni tule paha olo sisällä, nukun vain entistä sikeämmin "pienessä" keinutuksessa.
Nyt reivataan purjeita, reippaimmat auttavat kannella ja loput keskittyvät itsensä kiinnipitämiseen.
-johanna
Bikinikelit vaihtuvat vuoristorataan
Eilen oli reissun ehdottomasti upein keli, tuuli oli täysmyötäinen eikä aallokkoa paljoakaan, aurinko paistoi taivaan täydeltä ja bikineissä paistateltiin, delfiinit seurasivat matkantekoamme.
Emme kuitenkaan edenneet toivottua vauhtia, joten päätimme toistaiseksi jättää Cartagenan väliin ja suunnistaa suoraan Ibizalle. Ilta ja yö meni rauhallisissa merkeissä, kuutamon loisteessa purjehtien, mutta aamulla tuuli yltyi reippaasti. Tällä hetkellä tuulta on noin 16m/s, aallon korkeudeksi arvioimme +/-5m, jouduimme jättämään Vahinen piihin ruuanlaiton ja ruokailun ajaksi, mutta nyt taas jatketaan matkaa.
Merisairautta on tänään esiintynyt, sisällä on mahdoton olla, hampain kynsin saa pitää itseään kiinni, blogiakin kirjoitetaan yksisormi järjestelmällä...onneksi ei itselleni tule paha olo sisällä, nukun vain entistä sikeämmin "pienessä" keinutuksessa.
Nyt reivataan purjeita, reippaimmat auttavat kannella ja loput keskittyvät itsensä kiinnipitämiseen.
-johanna
26.10.
En sjöman älskar havets våg! Aamuyön raporttia!
Aallot paikoittain jopa 6 metrin korkuisia, kuulema kovin keli pitkään aikaan. Mietittiin ajoankkurin laskemista ja piihin jäämistä yöksi, mutta muutama innokas purjehtija toivoi yöllistä actionia, joten jatkoimme 2-3hengen vuoroissa eteenpäin. Kyllä sitä välillä tuli äitiä ikävä kun monen metrin korkuinen aalto kohosi seinänä vieressä, vesi iski kasvoihin kuin tuhat tiskirättiä ja olo oli kuin Särkänniemen viikinkilaivassa. Nyt seilaamme Formenteran majakan ohi, keli on huomattavasti tyyntynyt ja saimme juuri aamukahvit keitettyä. Tsunamis Navigatorin mukaan aikaa on perille noin 4 tuntia, eli näillä näkymin olemme perillä Puerto Ibizassa n. 10 aikaan aamulla.
Lisää kuulumisia maista!
-Johanna
En sjöman älskar havets våg! Aamuyön raporttia!
Aallot paikoittain jopa 6 metrin korkuisia, kuulema kovin keli pitkään aikaan. Mietittiin ajoankkurin laskemista ja piihin jäämistä yöksi, mutta muutama innokas purjehtija toivoi yöllistä actionia, joten jatkoimme 2-3hengen vuoroissa eteenpäin. Kyllä sitä välillä tuli äitiä ikävä kun monen metrin korkuinen aalto kohosi seinänä vieressä, vesi iski kasvoihin kuin tuhat tiskirättiä ja olo oli kuin Särkänniemen viikinkilaivassa. Nyt seilaamme Formenteran majakan ohi, keli on huomattavasti tyyntynyt ja saimme juuri aamukahvit keitettyä. Tsunamis Navigatorin mukaan aikaa on perille noin 4 tuntia, eli näillä näkymin olemme perillä Puerto Ibizassa n. 10 aikaan aamulla.
Lisää kuulumisia maista!
-Johanna
Ibiza 27.10.
Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun blogia viimeksi päivitettiin, mutta seurannut aamu valkeni meille mukavan lämpimänä ja aurinkoisena ja pääsimme turvallisesti perille Ibizan satamaan. Satamassa joku paikallinen meitä ihmettelikin, että ihanko tosissaan te PURJEHDITTE yön yli tänne, Gibraltarilta saakka... no totta hitossa! (Joskin on syytä tarkentaa, että tästä kaikki kunnia meidän reippaille miehillemme - itse taisin viettää yön lähinnä sängyssä selkää potemassa, kun senkin sain siinä aallokossa särjettyä.)
Mutta perille siis päästiin. Taas vauhdilla suihkuun, sitten kauppaan täydentämään lähes tyhjät ruokavarastot ja takaisin veneelle juhlistamaan Vesan syntymäpäivää. Kaupasta oli tarttunut mukaan muutama pullo Cavaa, jotka nautimme laivassa Vesan kunniaksi ennen kaupungille lähtöä. Kiireisimmät meistä olivat tosin lähteneet jo paljon aiemmin, eivät tainneet Cava-tarjoilusta tietää mitään!
Seurueemme jatkoi kävellen kohti Ibizan vanhaakaupunkia ja ylös sen laelle, läpi pikkuputiikkien ja kahviloiden aina korkealle vanhan kirkon luokse, mistä olikin sitten upeat maisemat niin merelle, kaupunkiin kuin vuorillekin. Tämän pienen urheilusuorituksen jälkeen pysähdyttiin hetkeksi kahville kaupunkiin, löydettiin Ritva ja päällystö, ja etsittiin uusi ravintola illallista varten. Vesa onnistuikin löytämään meille todella viihtyisän paikan, kauniiksi sisustetun ja hyvin palvelevan ravintolan, jossa maistelimme muun muassa pupujussia, tonnikalaa ja muita herkkuja. Oli hyvää, vaikkei ihan halpaa.
Tietenkään ravintolaelämämme ei siihen vielä päättynyt. Seuraavaksi menimme paikalliseen jazzklubintapaiseen, jossa saimme suolaiseen hintaan lisää Cavaa (kolmekymppiä pullo) ja muuta hyvää, musiikkiakin kuultiin lopulta kun illan yhtye suvaitsi aloittaa soiton. Soittivat kyllä oikeinkin hyvin, mutta puolen yön maissa alkoi hiipiä sen laatuinen väsymys että oli aika palata takaisin paatille nukkumaan. Tai ainakin juomaan vielä yhdet...
Aamukahdeksalta sitten heräilimme ja ryhdyimme suunnittelemaan lähtöä. Tällä hetkellä, puolen kahdentoista aikaan aamupäivällä, olemme jo matkalla kohti seuraavaa määränpäätä. Sitä, mikä se on, ei ole vielä tietoa, mutta aurinko paistaa, päivä on kirkas ja kaikki hyvin.
Hanna-Lotta
Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun blogia viimeksi päivitettiin, mutta seurannut aamu valkeni meille mukavan lämpimänä ja aurinkoisena ja pääsimme turvallisesti perille Ibizan satamaan. Satamassa joku paikallinen meitä ihmettelikin, että ihanko tosissaan te PURJEHDITTE yön yli tänne, Gibraltarilta saakka... no totta hitossa! (Joskin on syytä tarkentaa, että tästä kaikki kunnia meidän reippaille miehillemme - itse taisin viettää yön lähinnä sängyssä selkää potemassa, kun senkin sain siinä aallokossa särjettyä.)
Mutta perille siis päästiin. Taas vauhdilla suihkuun, sitten kauppaan täydentämään lähes tyhjät ruokavarastot ja takaisin veneelle juhlistamaan Vesan syntymäpäivää. Kaupasta oli tarttunut mukaan muutama pullo Cavaa, jotka nautimme laivassa Vesan kunniaksi ennen kaupungille lähtöä. Kiireisimmät meistä olivat tosin lähteneet jo paljon aiemmin, eivät tainneet Cava-tarjoilusta tietää mitään!
Seurueemme jatkoi kävellen kohti Ibizan vanhaakaupunkia ja ylös sen laelle, läpi pikkuputiikkien ja kahviloiden aina korkealle vanhan kirkon luokse, mistä olikin sitten upeat maisemat niin merelle, kaupunkiin kuin vuorillekin. Tämän pienen urheilusuorituksen jälkeen pysähdyttiin hetkeksi kahville kaupunkiin, löydettiin Ritva ja päällystö, ja etsittiin uusi ravintola illallista varten. Vesa onnistuikin löytämään meille todella viihtyisän paikan, kauniiksi sisustetun ja hyvin palvelevan ravintolan, jossa maistelimme muun muassa pupujussia, tonnikalaa ja muita herkkuja. Oli hyvää, vaikkei ihan halpaa.
Tietenkään ravintolaelämämme ei siihen vielä päättynyt. Seuraavaksi menimme paikalliseen jazzklubintapaiseen, jossa saimme suolaiseen hintaan lisää Cavaa (kolmekymppiä pullo) ja muuta hyvää, musiikkiakin kuultiin lopulta kun illan yhtye suvaitsi aloittaa soiton. Soittivat kyllä oikeinkin hyvin, mutta puolen yön maissa alkoi hiipiä sen laatuinen väsymys että oli aika palata takaisin paatille nukkumaan. Tai ainakin juomaan vielä yhdet...
Aamukahdeksalta sitten heräilimme ja ryhdyimme suunnittelemaan lähtöä. Tällä hetkellä, puolen kahdentoista aikaan aamupäivällä, olemme jo matkalla kohti seuraavaa määränpäätä. Sitä, mikä se on, ei ole vielä tietoa, mutta aurinko paistaa, päivä on kirkas ja kaikki hyvin.
Hanna-Lotta
28.10.
Viimeinen vuorokausi on ollut oikein rauhallinen, aloitime matkamme Ibizalta purjein, vastatuuleen luovien, mutta yöllä jouduimme siirtymään moottoriajoon. Vieläkään ei tuule, Välimeri on aivan tyyni ja koko porukka makaa kannella, jotkut lukien, toisen nukkuen.Laivaliikenne on ollut suhteellisen vilkasta aamusta lähtien,
rahtilaivaliikennettä enimmäkseen, muita purjehtijoita emme ole edelleenkään kohdanneet.
rahtilaivaliikennettä enimmäkseen, muita purjehtijoita emme ole edelleenkään kohdanneet.
Eilen illalla kisasimme Alias mestaruudesta, Trivialiakin on tullut pelattua. Aikataulu alkaa puskea päälle, liki 100 mailia Almerimariin ja toiset 84
Benalmadenaan, jää nähtäväksi kuinka kauan ehdimme olemaan Almerimarissa.
Benalmadenaan, jää nähtäväksi kuinka kauan ehdimme olemaan Almerimarissa.
Terveisiä kotiin,
Johanna ja kaikki muut
Kipparin lisäys
Päällystö otti varaohjailun käyttöön miehistön aktivoimiseksi.
Hieman on raskaampaa kuin ruorilla, mutta hyvin toimii.
Reijo
Hieman on raskaampaa kuin ruorilla, mutta hyvin toimii.
Reijo
28.10.
Yöllinen blogipäivitys
Tsunamis Navigatorin mukaan olemme Almerimarissa 7h 11min sisällä. Silloin pääsee taas kauan kaivattuun suihkuun. Eilen illalla löysimme muutaman yhteislauluvihkosen, ja Jyrkin säestämänä hoilattiin monen monta klassikko biisiä; lentäjän poika, kaksoiselämää, kultainen nuoruus, muotitietoinen, ei tippa tapa, rosvo-roope, lapin kesä
etc...suosikki biisit tulivat toittakai encorena vielä lopuksi. Ensi kertaa varten on tehtävä risteilyohjelma, pystyy paremmin suunnittelemaan taisaisen viihdetarjonnan koko legille. Jyrki ehdotti levyraatia, muutamat laulavat vuorotellen ja loput toimivat tuomareina, eniten pisteitä saanut voittaa.
etc...suosikki biisit tulivat toittakai encorena vielä lopuksi. Ensi kertaa varten on tehtävä risteilyohjelma, pystyy paremmin suunnittelemaan taisaisen viihdetarjonnan koko legille. Jyrki ehdotti levyraatia, muutamat laulavat vuorotellen ja loput toimivat tuomareina, eniten pisteitä saanut voittaa.
Ilallinen oli todellinen menestys, Vesa, Ritva ja HannaLotta loihtivat jauhelihakastikkeen joka tarjoiltiin keitinperunoiden, punajuuren ja suolakurkkujen kera. Yövahdissamme havaittiin epämääräinen valoilmiö. Päätimme lähestyä vilkkuvaa valoa, jota ensin veikkasimme pelastusliiviksi, olisikohan nyt se muutama päivä sitten kadonnut mies löytynyt? Onneksi kyseessä oli kalastusmerkki.
Merellä on edelleen hiljaista, tuulimittari näyttää 0.5m/s, aina välillä yksittäinen delfiini rikkoo hiljaisuuden käväisemällä pinnalla veneen vieressä.
Päivystämässä: Jossu, Pia, Heikki, Jari ja Keke
Jossain merellä Almeriasta länteen 29.10.
Yön rasvatyynen ja tähtitaivaan jälkeen koitti aamu, jolloin saavuimme pikavisiitille Almerimarin lomakaupunkiin Espanjan aurinkorannikolle.
Hieman ennen yhdeksää olimme satamassa, ja satamaantulomuodollisuuksien ja normaalien aamutoimenpiteiden jälkeen kokoonnuimme koko porukka istumaan satamabaarin helteiselle terassille. Matkamme ja miehistömme on ollut todella mukava, ja nyt olikin yllättäen jo aika ensimmäisten jäähyväisten, kun kolme miehistömme jäsentä jäi tässä satamassa pois kyydistä. Pidettiin muutamat puheet ja maljatkin juotiin, lopuksi Johanna järjesti meille vielä yhdet arpajaiset joissa voitto yllättäen meni Turun suuntaan. Voittaja tosin luovutti palkintonsa, ei Naantalia kauemmas kuitenkaan. Sitten vielä päätteeksi viimeiset hyvän matkan toivotukset lähtijöille, ja niin meitä olikin jäljellä enää yhdeksän.
Me jäljellä olevat söimme lounaan yhdessä sataman ravintoloista. Paikka oli hiljainen kuten koko Almerimar, eikä tämä varta vasten turisteille rakennettu pieni kaupunki vaikuttanut olevan kovin aktiivinen paikka edes kiihkeimpään sesonkiaikaan. Liiketiloja oli tyhjillään ja veneetkin satamassa maltillisempia mitä aiemmissa pysähdyspaikoissamme. Ruoka oli silti kelvollista*, ja tarjottiinpa meille talon puolesta lopuksi vielä jälkiruokalikööritkin.
Ja vaikkei nyt sesonkiaika enää ollutkaan, suuntasimme Johannan, Timon, Piian ja Vesan kanssa viereiselle rannalle. Uimaan ei kyllä
uskaltanut(?) muut kuin minä ja Timo, vaikka vesi näin suomalaiselle olikin ihan riittävän lämmintä. Paikallisia tai keitään muitakaan ei rannalla näkynyt yhtä purjelautailijaa lukuun ottamatta.
Koska aikataulumme on tässä vaiheessa viikkoa melko tiukka ja Almerimar paikkana jokseenkin tylsä, jatkoimme matkaa jo neljän aikoihin iltapäivällä. Tähän saakka ollaan saatu ajella eteenpäin konevoimin, mutta toiveissa on että yöksi saataisiin vielä leppoisa purjehdusilma.
Siihen liittyen, kansivahtini alkaa vartin päästä, joten aika lähteä pukemaan purjehdustakkia ja pelastusliivejä päälle ja siirtyä kannelle.
Terveisiä koiralleni ja miksei teille muillekin sinne Suomeen,
Hanna-Lotta
*Timo väittää että oikeinkin hyvää
Benalmadena 31.10.
Kuulkaas ystävät, tämä on nyt viimeinen blogipostauksemme tältä legiltä!
Tänne Benalmadenaan, Malagan naapuriin Espanjan aurinkorannikolle, saavuimme jo eilen aamuvarhaisella. Niin varhaisella, että jäimme hyväksi toviksi ajelemaan ympyrää Malagan edustalle odotellessamme aamun valkenemista ja satamaan ajoa. Purjehtimaan emme tuolloin päässeet sääoloistakin johtuen, mutta hyvillä mielin saavuimme laituriin ja korkkasimme ensimmäiset juomat sen kunniaksi. Kunniakas legimme päättyi matkan osalta tähän, mutta muutamat meistä toki jatkoivat protokollan mukaan veneen huoltoa ja vapaa-ajan virkistäytymistä.
Suomalaisia on nähty ja paljon, kuulema Jari "Siltsu" Sillanpääkin asusutelee hoodeilla:) Vapaa-ajan virkistäytyminen oli eilisillan teemana, hauskaa oli.
Illallista syötiin Argentiinalaisessa ravintolassa, herkullista!
Nyt on aika siirtyä Malagaan! Muutama päivä vielä lomaillaan!
Adios!
Kuulkaas ystävät, tämä on nyt viimeinen blogipostauksemme tältä legiltä!
Tänne Benalmadenaan, Malagan naapuriin Espanjan aurinkorannikolle, saavuimme jo eilen aamuvarhaisella. Niin varhaisella, että jäimme hyväksi toviksi ajelemaan ympyrää Malagan edustalle odotellessamme aamun valkenemista ja satamaan ajoa. Purjehtimaan emme tuolloin päässeet sääoloistakin johtuen, mutta hyvillä mielin saavuimme laituriin ja korkkasimme ensimmäiset juomat sen kunniaksi. Kunniakas legimme päättyi matkan osalta tähän, mutta muutamat meistä toki jatkoivat protokollan mukaan veneen huoltoa ja vapaa-ajan virkistäytymistä.
Suomalaisia on nähty ja paljon, kuulema Jari "Siltsu" Sillanpääkin asusutelee hoodeilla:) Vapaa-ajan virkistäytyminen oli eilisillan teemana, hauskaa oli.
Illallista syötiin Argentiinalaisessa ravintolassa, herkullista!
Nyt on aika siirtyä Malagaan! Muutama päivä vielä lomaillaan!
Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti